Kadonneen esivanhemman metsästys

Reilut sata vuotta sitten vaarini Edvard Priha, äitini isä, tarvitsi rahaa, minkä vuoksi hän myi perimänsä talon Valkealan pitäjän Kouvolan kylässä ja muutti Iitin Haapakimolaan. Myös Eetun vaimo Miina oli syntyään Prihoja ja hänelle kaukaista sukua; Priha oli yleinen nimi Kouvolassa. Muutama vuosisata aikaisemmin suvun nimenä oli ollut Kouvo, josta tämä pieni rantakyläkin oli saanut nimensä. Priha on vanha sotilassuku, jonka rustholli Kymijoen varrella lähetti hakkapeliittoja ja karoliineja milloin mihinkin sotaan, joita käytiin Ruotsin kuninkaan yhä suuremmaksi kunniaksi.

Ajan tavan mukaan Prihat yleensä avioituivat samassa kylässä tai pitäjässä asuvien kanssa, mutta vuoden 1696 paikkeilla Akseli Niilonpoika oli nainut rustholliin emännäksi Anna Dorotea Petterintyttären, jolla oli outo sukunimi Hage. Mikä hän oli naisiaan?

Nimestä on käytetty myös esimerkiksi muotoja Hagen tai Haag, kai sen mukaan miten kirjoittaja on kuulemansa tulkinnut. Saksalaisperäistä Hage-, Haag- tai von Hagen -sukua oli tuolloin Baltiassa, mutta myös Suomessa kauppiaina ja sotilaina. Kovin yleinen tämä nimi ei ollut varsinkaan talonpoikaissuvuissa.

Edvard Simonpoika Prihan esivanhempia geni.com-verkkopalvelussa
(kuvan saa suuremmaksi sitä napsauttamalla)

Prihan suvussa kerrotun tarinan mukaan sukuun naitiin saksalainen aatelisneito 1600-luvulla. Sekä Prihan rustholli että Pyhtäällä Kymijoen alajuoksulla tilaa pitänyt ratsumestari Reinhold Johan von Hagen olivat 1600-luvulla asettaneet ratsukon samaan Karjalan ratsurykmentin komppaniaan. Niinpä Prihat ja von Hagenit erittäin todennäköisesti tunsivat toisensa ja myös saattoivat sopia naimakaupoista. Anna Dorotean isä oli mahdollisesti kapteeni Petter von Hagen. Anna Dorotea Hage on hyvinkin saattanut olla Reinhold von Hagenin ja tämän puolison Dorotea Susanna Ridderin pojantytär. Mitään yksiselitteistä mainintaa näistä sukulaisuussuhteista ei asiakirjoista löydy, kuten ei juuri muistakaan sen ajan Suomen alueella asuneista.

Suvun esivanhemmista kiinnostuneelle tällä on merkitystä varsinkin siksi, että von Hagenin ja Ridderin, kuten aatelisten yleensäkin, sukulaisuussuhteet on dokumentoitu paljon tarkemmin kuin noiden aikojen tavallisten tallaajien. Niinpä von Hageneista lähtien on mahdollista seurata useita sukulinjoja taaksepäin esimerkiksi Euroopan moniin hallitsijasukuihin.

Itse asiassa ei ole kovin suuri ihme, jos 40 sukupolven takaisissa esi-isissä komeilee vaikkapa Kaarle Suuri. Koska jokaisella ihmisellä on kaksi vanhempaa, esivanhempien määrä kasvaa eksponentiaalisesti sukupolvi sukupolvelta. Neljäskymmenes sukupolvi on  teoriassa kooltaan 2 potenssiin 40 eli enemmän kuin ihmisiä oli 700-luvulla. Olisi erittäin epätodennäköistä, että Kaarle Suuri ei olisi esivanhempien joukossa (jos kaikilla esivanhemmilla olisi ollut yhtä suuret mahdollisuudet avioitua kenen tahansa aatelisen, maaorjan, kuninkaan jne. kanssa). Aivan toinen asia sitten on, kuinka varmasti tämän sukulaisuuden voi osoittaa.