Suo, kuokka ja Jussi

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla  |   

Täällä Pohjantähden alla oli monelle suomalaiselle merkittävä teos ilmestyessään yli 60 vuotta sitten – ja on yhä. Se hankittiin lapsuudenkotini pienehköön kirjahyllyyn 1960-luvun alussa. Minäkin vaikutuin siitä niin, että käytin kirjasarjan ensimmäistä osaa (pakollisen) esitelmäni aiheena lukion äidinkielen tunnilla. Muistan, että opettaja ei ollut tempautunut mukaan silloiseen Pohjantähti-huumaan, mutta uskoi lukevansa kirjan, kunhan sen ympärillä pyörivä häly joskus hälvenisi.

Kirjasarjan suosioon vaikutti, paitsi tekijän maine Tuntemattoman sotilaan kirjoittajana, ns. tavallisen kansan näkökulma tapahtumiin. Kerronnan keskiössä on Pentinkulman kylä jossakin Hämeessä. Kyläläisten maailman reunalla ovat isot kartanot ja pappila, historian suurilla tapahtumilla 1800-luvun loppuvuosista maailmansotien jälkeisiin aikoihin ei ole juurikaan merkitystä heille. Sen sijaan herrasväki kokee esimerkiksi kielikysymyksen ja sortokaudet itselleen läheisempinä.

Jussi on pappilan renki, joka saa luvan raivata suosta itselleen peltomaan ja muuttuu näin torppariksi. Torppa saa nimen Koskela, josta tulee myös Jussin perheen sukunimi. Jussin vanhin poika Akseli osallistuu vuoden 1918 sisällissotaan punaisten puolella, joutuu vankileirille mutta selviää loppujen lopuksi siitäkin hengissä. Akselin poika Vilho on mukana talvi- ja jatkosodassa, mutta menettää henkensä sodan lopputaisteluissa. Hän on sama Vilho Koskela, jonka vaiheista Linna oli kertonut jo Tuntemattomassa sotilaassa.