Kaikki tuhkaksi vaan

Ray Bradbury: Fahrenheit 451   |  

Fahrenheit 451 julkaistiin vain muutama vuosi myöhemmin kuin Orwellin Nineteen Eighty-Four ja se esittää samakaltaisen pessimistisen kuvauksen tulevaisuuden totalitaarisesta valtiosta. Bradburyn versio tapahtuu tulevaisuuden Yhdysvalloissa, jossa autot lentävät, mekaaniset koirat etsivät etsintäkuulutettuja ja pommikoneet pudottavat lastinsa kaupunkilaisten niskaan. Toisin kuin Orwellin dystopiassa, tämän kirjan päähenkilö Guy Montag ei väärennä menneisyyden muistoja, vaan hänen tehtävänsä palomiehenä on polttaa kaikki kirjat. Historian väärentämisestä ovat huolehtineet muut.

Ihmiset elävät ilman kirjoja jonkinlaista puolielämää, johon sisältöä tuovat kotien seinän kokoiset tv-ruudut ja kuulokkeista kumpuava jatkuva meteli. Ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta ei juuri ole ja he tekevät kaikkensa välttyäkseen ajatuksilta, muistoilta ja tunteilta. Uudessa maailmassa saa kysyä miten joku asia tehdään, mutta ei miksi.

Montagin sivistyneen esimiehen kertoman mukaan kun maapallon asukkaiden määrä aikoinaan moninkertaistui ja elämisen tahti kiihtyi, ihmisten mielenkiinto lukemiseen hävisi. Niinpä kirjoja ensin lyhennettiin neljännestunnin radio- ja televisio-ohjelmiksi ja lopulta muutaman rivin tekstiksi tietosanakirjaan. Älymystön ja kirjojen olemassaolo tuntui "tavallisista" ihmisistä ahdistavalta ja niin kirjoja ryhdyttiin  hävittämään. Montag kuitenkin päätyy vähitellen sabotoimaan tehtäväänsä keräämällä kirjoja talteen.

Bradburyn kirjoitustyyli on hieman maalaileva, hieman yllätyksellinen – joskus ehkä liikaakin. Suomennos on tehty melko hyvin, vaikka en pitäisi mahdottomana, että nykyajan suomalaisetkin lukijat saattaisivst pitää alkuperäistekstiä luontevampana.