Vakoojanmetsästystä Kairossa

Ken Follett: Aavikkoleijona   |   

Lähes 14 vuotta sitten, syksyllä 2012, kirjotin Ken Follettin Neulansilmää käsitelleeseen blogikirjoitukseeni, että myös hänen Aavikkoleijona-kirjaansa olisi hyvä joskus palata. Eipä siis muuta kuin kirja hyllystä ja lukemaan!

Pohjois-Afrikka oli vielä 1940-luvulla jaettu  eurooppalaisten valtioiden etupiireihin. Toisen maailmansodan käynnistyttyä Saksa pyrki saamaan oman siivunsa Espanjan, Ranskan, Italian ja Britannian kakusta. Saksan armeija olikin valloittanut 1940-luvun alkuvuosina paitsi isot osat Itä- ja Länsi-Eurooppaa, myös alueita Pohjois-Afrikasta ja uhkasi myös brittien hallitsemaa Egyptiä.

Aavikkoleijona pohjautuu vahvasti todellisiin toisen maailmansodan tapahtumiin Pohjois-Afrikassa. Sekä brittien sodanjohdon että Rommelin ja muiden saksalaisten komentajien pohdiskeluja kuvataan laajasti – en tosin ole tarkistanut, kuinka täsmällisesti. Vakoojan hahmolla on tiettävästi ollut esikuvana Kairossa sodan aikana toiminut saksalainen agentti. 

On helppo huomata, miten Egyptissä toimivat päähenkilöt, saksalainen vakooja Alex Wolff ja brittiläinen upseeri William Vandam, poikkeavat jostain jamesbondista. Kirjan henkilöitä taustoitetaan sopivasti ja sivuhenkilötkin saavat huomiota. Ehkä syvällisin henkilökuva piirtyykin Vandamin rakastajattaresta ja epävirallisesta apulaisesta Elenestä. Siitä, mitä ihmiset kulloinkin tekevät, kerrotaan yleensä melko yksityiskohtaisesti ja myös heidän ajatuksensa saavat kohtuullisesti tilaa, joskin ei aina välttämättä kovin luontevasti. Tekemisten tarkka selostaminen ulottuu myös tappeluihin ym. aika lailla minun makuni yli.

Brittimajuri Vandamilla on oikeastaan kaksi vastustajaa: taitava saksalainen vakooja Wolff ja hänen tyhmä esimiehensä Bogge. Samalla tavoin myös saksalaisten puolella on henkilöiden välisiä ristiriitoja.

Wolff käyttää radioviestiensä salaamiseen englanninkielistä romaania, jonka nimi mainitaan vasta kirjan puolivälin jälkeen. Aavikkoleijonan alkusivuilla kuitenkin Wolff lukee kirjan alun: "Viime yönä näin unta, että palasin taas Manderleyhin." Tämän avulla voi lukijakin helposti löytää netistä kirjan nimen, jota on käytetty osana alkuperäisteoksen nimeä.