22. toukokuuta 2021

Kultalähde


Hammond Innes: Jarra Jarran kulta   |   

Tässä tuotteliaan kirjailijan toteuttamassa jännärissä tapahtuu paljon. Jopa niin paljon, että siitä löytyvistä aineksista saatiin 1970-luvulla tehtyä kuusiosainen televisiosarja. 

Alec Fallsin tinakaivos Walesissa ehtyy, rahat loppuvat ja vaimo jättää. Kaivosinsinöörillä on edessä vain tyhjää, joten velkojia hämätäkseen hän kännipäissään polttaa sillat takanaan – tai tässä tapauksessa tyhjäksi jääneen talonsa. 

Alec on tutustunut Britanniassa vierailleeseen vaimonsa sukulaiseen, australialaiseen Janetiin. Tämän perheellä on Jarra Jarra -niminen kuivuudesta kärsivä karjatila, jonne väärän henkilöllisyyden ottanut Alec matkustaa, kun ei muutakaan keksi. Tilan maihin kuuluu myös hylätty Kultalähde-kaivos. 

Päähenkilö on edelleen rahaton, joten hän yrittää kaikenlaista elinkeinon toivossa. Kaivoshuijaukseen osallistuminenkaan ei ole poissa laskuista; Australian mineraalikuume on saanut liikkeelle paljon toiveikkaita onnenonkijoita. Tuon tuostakin kuuluu huhuja keskellä autiomaata piilevästä valtavasta kupariesiintymästä, McIlroyn Paholaisesta, jonka löytymiseen tarina huipentuu.

Teksti on pääosin niukkaa ja tiukkaa mieskertojan proosaa, mutta paikka paikoin kirjoittaja on pahasti eksynyt monimutkaisiin omien ja muiden henkilöiden ajatusten kiemuroihin. Pääosin teksti on kuitenkin aivan kelvollista proosaa, joka vaatii lukijalta keskittymistä; kaikkea ei sanota suoraan. Henkilöt eivät aina tunnu täysin todellisilta ja sanailu on paikoin kankeaa. Pienet huolimattomuusvirheet voi antaa anteeksi.

Puoli vuosisataa, mikä on kulunut tämän kirjan julkaisemisesta, on sekä lyhyt että pitkä aika. Aika tuntuu pitkältä, kun nykyeurooppalaisia asenteita vertaa kirjan väheksyvään tai oikeastaan rasistiseen suhtautumiseen Australian alkuperäisiin asukkaisiin. Toisaalta nykyaustralialaisten suhtautuminen aboriginaaleihin ei välttämättä ole muuttunut kovin paljon.
***
Jarra Jarran kulta saattaa olla tuorein kirja, missä vielä näkyy kummallinen perinne osoittaa henkilön huono kielitaito sillä, että suomenkielisessä repliikissä verbi on perusmuodossa. Esimerkiksi alkutekstin "Ask Phil" on väännetty muotoon "Kysyä Phililtä". Eihän huonosti suomea osaava välttämättä edes tunne verbin perusmuotoa koska sitä ei normaalisti puheessa käytetä. Tosin kääntäjän syntikuormaa keventää se, että takavuosikymmeninä ei ollut niinkään helppo tietää, millä tavoin maahanmuuttajat käyttävät huonosti hallitsemaansa suomen kieltä.