Sanat hakusessa

Suomalaisten viestintäänsä käyttämä suomen kieli kehittyy jatkuvasti, kun uusista asioista aletaan käyttää uusia sanoja ja sanontatapoja. Kun uutuudet saavat riittävästi käyttöä eikä kielen asiantuntijoilla ole mitään huomautettavaa, niitä saatetaan jossakin vaiheessa pitää yleiskieleen kuuluvina. Turhan usein nämä "uudet" sanat kuitenkin karahtavat kiveen siinä, että sana jo vanhastaan on tarkoittanut jotakin muuta kuin sitä, mitä sanan käyttäjä on kuvitellut.

Tässä muutamia esimerkkejä: 

Jokunen vuosi sitten haastava valloitti äkkirynnäköllä lähes kaiken viestinnän, kun kirjoittajat halusivat antaa itsestään aikaansa seuraavan mielikuvan. Mutta mitä vikaa on vaikea-sanassassa? Onko vaikea liian vaikea?

Vasemmalla on auton rengas,
oikealla pyörä.

Nykyään kaikki ympyrän­muotoiset esineet ovat muka renkaita, siis sellaisia kuin hula-rengas tai munkki­rinkilä. Todellisessa maailmassa keväisin ja syksyisin autoon vaihdetaan pyörät joissa on joko kesä- tai talvirenkaat. Renkaat irrotetaan vanteista ja vaihdetaan yleensä vain silloin kun kuluneiden tilalle asennetaan uudet.

Jotkut uskottelevat asuvansa yhtiössä, kun he asuvat taloyhtiöön kuuluvassa asunnossa. Paljon kummallisempaa on kuitenkin se, että maamme merkittävimmän sanomalehden uusimmasta tekniikasta juttuja tekevä toimittaja ei tiedä, mitä eroa on sanoilla äänite ja ääninauha.

Jalkakäytävät on joskus päällystetty betonilaatoilla, jotka monien mielestä on tehty sementistä. Sementti on betonin yksi ainesosa, mutta pelkästä sementistä ei mitään esineitä kannata tehdä.

Käännöksissä wire tunnutaan joskus suomennettavan vaijeriksi, vaikka alkuperäinen tarkoitus on ollut metallilanka. Vaijerissa on useita toisiinsa kiertämällä yhdistettyjä lankoja.

Jonkinlaista kansanomaisuutta saattavat jotkut tavoitella puheenparteensa koristelemalla sanomisensa tarpeettomalla kin-päätteellä: juurikin sen takia. 

Ehkäpä tämäkin juttu on jo venynyt turhan pitkäksi. He, jotka eivät tiedä, mikä on pyörä ja mikä on rengas, eivät kuitenkaan lue.