Paul Auster: Sattumuksia Brooklynissä |
Nathan Glass palaa Brooklyniin toivuttuaan keuhkosyövästä. Hän on 59-vuotias, hänen vaimonsa on jättänyt hänet ja hän etsii sopivan rauhallista paikkaa missä voisi kuolla.
Kirjan kertojana toimiva Nat on kiinnostunut kirjoista ja kirjoittamisesta ja hän kirjoittaa muistiinpanoihinsa kaikenlaista kuulemaansa ja näkemäänsä. Niinpä tämä kirja alkaa pitkällä jaarittelevalla jaksolla, joka taustoittaa kertojan tilannetta.
Kertojan ajatukset kiemurtelevat jatkuvasti ihmisten välisissä suhteissa ja muissa asioissa mitkä saattavat pujahtaa hänen mieleensä. Tyhjänpäiväinen jaarittelu jatkuu läpi kirjan: ylettömän pitkiä tekstikappaleita, jotka pursuavat tarpeettomia detaljeja, kun oleellisen asian olisi voinut ilmaista muutamalla sanalla. Nat tuntuu kirjoituksissaan tavoittelevan tyylikseen jonkinlaista hyväntahtoista jutustelua.
Nat on sattumalta tavannut sisarenpoikansa Tomin, lahjakkaan kirjallisuudenopiskelijan, joka yllättäen on jättänyt väitöskirjansa kesken ja työskentelee nyt divarissa. Vähitellen kertomukseen tulee mukaan uusia ihmisiä ja heidän välisiään suhteita. Natin ja Tomin elämään liittyy yllättäen kotoaan lähtenyt Tomin nuori sisarentytär Lucy. Lopulta päähenkilöiden asiat asettuvat uusiin uomiin, jotka voivat olla järkeviä tai sitten ei. Esimerkiksi Nat suunnittelee ryhtyvänsä ihmisten elämäkertojen kirjoittajaksi, mihin hänellä kirjan kertojan tekstien perusteella tuntuu olevan paljon kiinnostusta mutta kovin vähän edellytyksiä.
Auster on valinnut romaanin muodoksi sellaisen, jossa kertoja selostaa ajatuksiaan sekä itselleen ja tuttavilleen tapahtuneita asioita. Kuten usein tällaisissa ratkaisuissa, lukija joutuu joskus ihmettelemään, miten ihmeessä kertoja on voinut kuulla, muistaa tai muuten saada selville tuon tai tämän asian pienintä yksityiskohtaa myöden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti