Marraskuu 39

Veijo Meri: Tukikohta  |    

Tämän kirjan ilmestyessä 1964 sotakuvauksia hallitsi Suomessa Väinö Linnan Tuntematon sotilas, joka oli julkaistu vuosikymmen aikaisemmin. Veijo Meren Tukikohta kuvaa tapahtumia samalla tavoin tavallisten ihmisten näkö­kulmasta ja myös joissakin henkilöissä on yhtäläi­syyksiä Tuntemat­tomaan. Mikään Linnan teoksen kopio ei tämä kirja kuitenkaan ole ja varsinkin sen kertomisen tapa on aivan toisenlainen.

Tukikohta on kirjoitettu näytelmän muotoon. Henkilöiden ajatuksista ei tehdä selkoa ja vuoropuhelujaksoissa heidän liikkeensä kerrotaan sulkumerkkien sisällä. Jopa tapahtumien miljööt on kuvattu kuin näyttämölle sijoitettuina. 

Paikka paikoin teksti tuo mieleen 30-luvun elokuvan paatoksen ja epäluontevuuden. Pieniä asioita paisutellaan ja isot asiat kuitataan parilla sanalla. 

Kirjan alussa ilmassa on jännitystä. Koululla asuva naisopettaja on nähnyt pimeällä ajoneuvojen valoja rajan takana. Sitten tulee ilmoitus, että koulunkäynti loppuu ja koululle majoitetaan sotilaita.

Sotilaat kaivavat koulun ympärille puolustusasemia hyökkäyksen varalle ja tarkoituksena on saada myös korsu valmiiksi jouluksi. Majuri ja kapteeni luottavat suunnitelmiin, kahdessa sodassa sotinut kersantti epäilee. Koululle asumaan jäänyt opettaja aiheuttaa monen miehen päähän monenlaisia ajatuksia.

Miesten mietteet olevasta ja tulevasta muuttuvat vähitellen vakavammiksi mutta toisaalta pilapuheet ja keppostelu saavat yhä villimpiä käänteitä. Farssin absurdius pääsee uusiin sfääreihin, kun paikalle tulee kaksi Etsivän Keskuspoliisin miestä, jotka pidättävät kersantin ja vievät hänet kuulusteltavaksi muutamaksi päiväksi.

Ja sitten rajantakainen yöllinen ajelu loppuu ja jytinä alkaa.