Vastavirtaan

Paul Theroux: Moskiittorannikko    |   

Paul "Louisin isä" Theroux oli jo mainetta saanut matkakirjailija (Suuri junamatka, Paikallisjunalla Patagoniaan) kirjoittaessaan 1980-luvun alussa tämän romaanin amerikkalaisen perheen seikkailurikkaista vaiheista.

Kirjan kannessa on
Henri Rousseaun teos
Käärmeenlumoaja

Tarinan alkuosan tapahtumapaikat vastaavat varsin tarkasti todellista maailmaa, jopa kertomuksen keskeinen pikkukylä Jeronimo löytyy Googlen kartalta Hondurasin takamailla Bonito-joen varrella. Tästä huolimatta matkakirjailija Theroux'n pääaiheena eivät ole vieraat paikat vaan kertoja-päähenkilön suhde todellisuuden kieltävään isäänsä.

Kertoja on 14-vuotias Charlie Fox. Hänen isänsä Allie Fox tietää paljon ja on etevä käytännön asioiden ratkaisija, mutta on toisaalta besserwisser ja äärettömän omapäinen salaliittoteoreetikko. Hän puhua pälpättää kaiken aikaa kuulemistaan, lukemistaan tai kuvittelemistaan asioista kaikille jotka haluavat tai eivät halua kuulla. Toisaalta hän on luontainen johtaja ja saa puheellaan muut alistumaan tahtoonsa. Isälle lapsetkin ovat vieraita objekteja, joita hän tarkkailee mutta joista hän ei ihmeemmin välitä. Kaikki omaa perhettä ja ympäristöä koskevat päätökset hän tekee oman päänsä mukaan eikä välitä vastalauseista – joita perheenjäsenet tietävät olla esittämättä.

Isä on rakentanut Yhdysvalloissa nestekaasujääkaapin kaltaisen jääntekokoneen, joka saa käyttövoimansa paloöljystä tai muusta sopivasta polttoaineesta. Hänen mielestään se on ekologinen ja edullinen ratkaisu; kirjan syntyaikaan kukaan ei ollut kuullutkaan nykyisistä ilmastopeloista. 

Kun parsanviljelijä Polski, Allien työnantaja, ei osoita riittävästi kiinnostusta hänen konettaan kohtaan, hän päättää lähteä tiehensä tästä Yhdysvaltain kirotusta kolkasta ja muuttaa Väli-Amerikan syrjäseudulle. Tai kuten isä sen itse ilmaisee, hän haluaa päästä pois Yhdysvalloista ja pelastaa perheensä. Vähitellen hän alkaa uskoa vaihtoehtoiseen todellisuuteensa, jossa Yhdysvallat ja koko maailma on tuhoutunut. 

Uuden paikan ankeuden selvittyä lapsille he alkavat pitää isänsä paratiisia painajaisena, josta he välillä pääsevät hengähtämään ympäröivään metsään. Siellä heillä on oma paikka, Eekkeri, jossa isän säännöt eivät päde. Eekkerissä ei ole keksintöjä eikä koneita, sen sijaan sinne kehittyy muistoina vanhasta maailmasta jotakin koulun ja uskonnon tapaista, joita isä ei missään  nimessä suvaitsisi.

Uudessa paikassa isä rakentaa uuden jääkoneen ja innostuu muista mahdollisuuksista, mikä johtaa sekasortoisen säntäilevään toimintaan. Allie Foxille jää tropiikissa on samanlainen mullistava ihmeaine kuin José Arcadio Buendíalle Sadan vuoden yksinäisyydessä. Perussyynä ristiriitoihin ympäristön kanssa on se, että hän pyrkii aina ratkaisemaan ongelmat omalla tavallaan, vaikkapa rakentamalla jotakin selvittämättä miten asia on ennen hoidettu. Tekemiään räikeitäkin virheitä hän kieltäytyy tunnustamasta, kaikki mokat ovat muiden syytä. Hän aiheuttaa toinen toistaan pahempia onnettomuuksia, joiden seurauksena perhe joutuu muuttamaan yhä uudelleen outoihin paikkoihin, lopulta traagisin seurauksin.