Ilkka Pitkänen: Soutaja |
Tarinan alussa kertoja pääsee vankilasta; paljon myöhemmin selviää, että hänen nimensä on Anssi, mutta juuri muuta ei lukija hänestä saa tietää. Vankilakeikka ei ole hänelle ensimmäinen eikä myöskään viimeinen. Helsingissä bordellia pitävältä tuttavan tuttavalta hän saa tilaamansa varusteet ja on tuota pikaa valmis suunnittelemalleen keikalle. Hän epäilemättä tietää, että vankilakundin on turha yrittää päästä palkkatöihin. Eikä sellainen taida kiinnostaakaan.
Ensimmäiseksi hän varastaa mukana olevilla välineillä rannasta soutuveneen ja alkaa soutaa saaresta toiseen Inkoon ja Loviisan välillä. Näin syksyllä useimmat saarten huvilat ovat tyhjillään, joten asiansa osaava murtomies pääsee niihin etsimään myyntikelpoista tavaraa ja muuta hyödyllistä.
Yhtä saarihuvilaa penkoessaan Anssi löytää vanhoja päiväkirjoja ja muistiinpanoja. Niiden kautta hän pääsee sisälle tuntemattoman 1920- ja 30-luvun ihmisen outoon mielenmaisemaan, jossa elämänohjeet on noukittu Bibliasta, Talmudista ja Bushidosta. Sähköinsinööriksi osoittautuvan miehen elämänvaiheista, ajatuksista ja tuntemuksista hänen muistiinpanonsa paljastavat paljon enemmän kuin mitä Anssi avaa itsestään.
Toisenlaisia muistoja kertoo vanha kalastaja, joka pelastaa aluksellaan Anssin myrskyn kourista. Seuraava päivä menee toisen lohenpyytäjän mukana keskellä Suomenlahtea.
Vaikka Anssi ei juuri koskaan paljasta mitään suunnitelmistaan, ajatuksistaan tai tunteistaan, hän kertoo yksityiskohtaisen tarkasti tapaamistaan ihmisistä, luonnosta ja muusta ympäristöstä. Ilkka Pitkänen on ollut tekemässä useita kirjoja merestä ja kalastamisesta yhdessä isänsä, valokuvaaja Matti A. Pitkäsen kanssa, joten varmaankaan Soutajan valokuvantarkkoja yksityiskohtia ei ole vedetty hatusta. Myös tämän 1980-luvulla julkaistun kirjan kieliasu on kiitettävän virheetöntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti