Veikko Huovinen: Talvituristi | 
Talvituristin nimi viittaa paitsi talviseen matkailijaan myös samannimiseen säännöllisesti ilmestyneeseen aikataulukirjaan. Talvituristi oli Suomen kulkuneuvot -aikataulujen talvinumero. Lisäksi muita vuodenaikoja varten ilmestyivät omat kirjansa, kunnes netin ilmaiset aikataulut päättivät Turistin yli satavuotisen taipaleen vuonna 2010.
Huovisen Talvituristin kaksi kertomusta liittyvät sekä matkustamiseen että matkan päättymiseen. Ensimmäinen novelli on varsin vertauskuvallinen: pieni seurue lähtee talviselle valmismatkalle Etelä-Suomesta Jäämerelle. Matkan varrelta mukaan tulee lisää ihmisiä. Matkalaisilla on kullakin oma elämänsä, omat muistonsa. Kulkuneuvoina on pikkubussi ja muutama henkilöauto, autojen kuljettajina nahkatakkisia vähäpuheisia miehiä.
Ulkona on uskomattoman kova pakkanen, sisällä autoissa kylmä ja muutenkin ankea tunnelma. Monia matkustajia ahdistaa ja jotkut eivät edes haluaisi olla mukana, mutta mikään ei auta. Päiväkausien ajamisen ja useiden yöpymisien jälkeen autot ylittävät valtakunnan rajan ja saapuvat lopulta viimeiselle rannalle, josta matka vielä jatkuu veneillä kohti kauempana odottavaa laivaa.
Kirjan toisessa tarinassa kaksi asevelvollista joutuu varuskunnassaan kahnauksiin ja pakenee aseet mukanaan metsiin. Nyt ei ole puhettakaan Lampaansyöjien anarkistisesta metsäseikkailusta, sillä yhteiskunta suhtautuu ankarasti aseistettuihin normienrikkojiin. Lopulta luonto osoittautuu takaa-ajajia armottomammaksi.
Talvituristi on aika kaukana Havukka-ahon ajattelijan elämänmyönteisyydestä ja lämpimästä huumorista. Ihmisen olo on usein surkeaa ja luonto voi huonosti avohakkuiden takia. Tähän jälkimmäiseen aiheeseen metsänhoitaja Huovinen palasi monestikin, mm. pari vuotta myöhemmin ilmestyneessä kirjassa Tapion tarhat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti