30. marraskuuta 2021

Kauralastuja ja muuta hyvää

Outi Pakkanen: Toinen kerros     

Graafikko Anna Laine asuu Helsingin keskustassa Eerikinkadulla talon ylimmässä kerroksessa mäyräkoira Justus kaverinaan. Kaikki on hyvin, tai ainakin sunnilleen normaalisti, kunnes toisessa kerroksessa asuva naapuri alkaa kuulla kummallisia ääniä asunnossaan. Ja sitten kirjan puolivälissä ensimmäisestä kerroksesta löytyy tapettu mies. Kaiken takana näyttävät olevan ihmisten väliset suhteet, joita Anna pähkäilee:
  • Matti Hallavuo on mukava avulias naapuri. Mutta miksi hänet oli tapettu, mikä oli miehen pimeä puoli?
  • Entä Vilma Saario, Matin naapuri. Epävakaa, pelokas ja täynnä vihaa. Oliko Vilmalla jokin salaisuus?
  • Raili Mertala, Vilman äiti, entinen pappi ja nykyinen terapeutti. Lämmin ja kova, outo yhdistelmä.
  • Erkka Saario. Mies joka oli nainut tyttärensä Vilman koulukaverin eikä saisi sitä tyttäreltä ikinä anteeksi.
  • Mirella Saario, rouva Saario numero kaksi, entinen Miss Märkäpaita. Mikä oli hänen todellinen roolinsa tässä näytelmässä?
  • Sitten vielä Jarkko Lehkonen, Matin miesystävä. Miten hän liittyy tapahtumiin?
Näitä arvoituksia ryhtyy Anna Laine pohtimaan. Jutun varsinainen tutkija on rikosylikonstaapeli Tanja Ström. Ström on vanha tuttu, varsin pätevä ja etevä, mutta silti Anna lähes inhoaa häntä. 

Vähitellen alkaa paljastua, että asiat eivät ole aivan sellaisia miltä ne näyttävät. Aina tarpeen tullen Anna pyöräyttää ajatuksia selventämään jotakin helppotöistä tai työlästä purtavaa. Ruokien reseptit löytyvät koottuna kirjan lopusta.

Ei ole mitenkään ainutlaatuista, että kirjailija kuvaa romaanihenkilöidensä ajatuksia yleensä vain silloin kun henkilön sukupuoli on sama kuin kirjoittajalla. Tässä ei Outi Pakkanen ole poikkeus. Hän kuitenkin kirjoittaa selkeää, yksinkertaista tekstiä ja ihailtavan luontevia dialogeja, eikä käytä mitään modernistisia temppuja joilla jotkut yrittävät peittää kertojanlahjojensa puuttumisen. Toisen kerroksen tapahtumat vyöryvät hiljalleen eteenpäin, vauhtia ja vaarallisia tilanteita on lukijan turha pelätä tapaavansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti