3. elokuuta 2020

Valhe parantaa

Per Olov Enquist: Ihmeparantajan viides talvi   |   

Nimeltään hieman arvoituksellinen kirja kertoo Keski-Euroopassa 1700-luvun lopulla vaikuttaneesta Friedrich Meisneristä, joka kiertelee pikkukaupungeissa hypnoosin ja suggestion keinoja käyttävänä magnetisoijana. Hoitoja toteutetaan näytöksissä ja onnistuessaan ne tuovat Meisnerille kuuluisuutta ja varallisuutta. Tämän tästä jotkut pikkutapahtumat saavat kuitenkin kaupunkilaisten mielen kääntymään ja Meisner joutuu pakenemaan, joskus kuvaannollisesti housut nilkoissa.

Meisnerin parantamismenetelmä vastaa tuona aikana oikeasti eläneen Franz Anton Mesmerin käyttämää, jonka mukaan tällaiset hoidot on nimetty mesmerismiksi. Mesmeriin viitataan tämänkin kirjan tekstissä.

Kaiken aikaa Meisner joutuu asettamaan vastakkain toisaalta sen, että hänen menetelmänsä tehoaa moniin eri oireista kärsiviin potilaisiin, toisaalta sen, että hänen hoitonsa tulokset eivät aina ole pysyviä. Itselleenkin hän myöntää huijaavansa. Tästä huolimatta hän tuntee, että häneltä vaaditaan yhä näyttävämpiä ja sensaatiomaisempia ihmeparannuksia. Lopulta kaikki luhistuu.

Nykyään ihmettelemme ja kauhistelemme vaihtoehto- tai uskomushoitojen vetovoimaa, kun oikeita ja tehoaviakin lääketieteellisiä menetelmiä on olemassa. Voidaan ilkeillä, että vaihtoehtohoito on hoidon vaihtoehto. Mesmerismiin, "magnetisointiin", perustuvaan parantamiseen saatetaan suhtautua kuin huijaukseen. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei Meisnerin tai Mesmerin ajan lääkäreilläkään ollut nykyajan tietoa ja koulutusta ja yleensä he osoittautuvatkin magnetisoijia pahemmiksi ja tehottomammiksi puoskareiksi. Lääkärin antamasta hoidosta saattoi olla enemmän vahinkoa kuin taudista.

Kirjaa voi pitää rakenteeltaan modernina, aikatasot ja näkökulmat vaihtelevat aika jännästi. Meisnerin elämänvaiheita kuvataan lyhyissä katkelmissa ja kertomusta taustoittavat  mukadokumentaariset otteet sekalaisista asiakirjoista ja muistelmista. 

Elvi Sinervon suomennos (1972; alkuteos ilmestyi 1964) on varmaa työtä. Esipuheessa Olivier Parland käsittelee kirjan teemoja psykologian kautta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti