Ajankuvia sadan vuoden takaa

Ernest Hemingway: Ensimmäiset 49 kertomusta   |   

Tämä 1939 ilmestynyt kirja sisältää 1920–30-luvulla kirjoitettuja novelleja. Siitä julkaistiin suomennosvalikoima 1950-luvulla nimellä Kilimandžaron lumet. Uusi, täydellinen suomennos ilmestyi 1991.

Ernest Hemingway on maininnut kirjoittavansa sellaisesta jonka tuntee, joka on mahdollisimman totta. Tästä seuraa suurelta osalta hänen tyylinsä selkeys ja suoraviivaisuus ilman lukijaa häiritseviä temppuja ja kerronnan kiemuroita. 

Aiheen tuntemisen vaatimus näkyy myös siinä, ketkä esiintyvät hänen kertomuksissaan ja missä rooleissa. Taustaltaan henkilöt ovat hyvin usein yläluokkaisia tai muuten sellaisia että heillä on esimerkiksi varaa matkustella 1920- ja 30-luvun maailmassa. Hemingway, varakkaan lääkäriperheen lapsi, tunsi yhteisön alakerroksen elämää tai ruumiillisen työn tekijöitä vain ulkopuolisesti. 

Pettävän yksinkertaiset ja selkeät virkkeet paljastavat joskus monimutkaisia asioita henkilöiden elämästä. Hemingway tuo usein esille, kuinka ajatuksissa pyörivät menneet tapahtumat vaikuttavat nykyhetkeen. Toisaalta moni novelli sivuaa kuolemaa. 

Hänen henkilönsä toimivat sodan aiheuttamissa oloissa tai jotenkin poikkeavissa tai sitten aivan tavanomaisissa tilanteissa. Oma lajinsa ovat metsästysaiheiset romaanit ja novellit. Useimmat Hemingwayn kalastaja- ja metsästäjähahmot tappavat eläimiä huvin vuoksi tai voittaakseen pelkonsa, eivät elääkseen. 

Kirjailija ei tuo suoraan esiin omaa suhtautumistaan tapahtumiin, joissa ihminen tekee pahaa toiselle ihmiselle tai eläimelle. Yksityiskohtainen kerronta jättää tuomitsemisen lukijalle. Toisaalta Hemingwayn härkätaisteluinnostus, osallistuminen vapaaehtoisena sotaan ja metsästysretket Afrikassa viitannevat nykyajan ajattelusta poikkeaviin eettisiin normeihin. 

Jotkut novellit ovat kymmenien sivujen mittaisia, jotkut hyvin lyhyitä kuten Vanha mies sillan luona. Novelleissa ei välttämättä tapahdu kovin paljon ja monet näyttävät kepeiltä anekdooteilta, kuten esimerkiksi turistien kohtaamia väärinkäsityksiä peilaava novelli Kissa sateessa. Kunnianosoitus Sveitsille -novellin alaotsikot ovat hieman arvoituksellisia; niiden avulla voi kehitellä toisenlaisen näkökulman kertomuksen tapahtumiin. Joissakin kirjoituksissa voi aavistaa Etelä-Euroopan oikeistokomentoon kohdistuvaa arvostelua, kuten novellissa Che ti dice la patria?

Maailman pääkaupunki -nimitys korostaa päähenkilöiden peräkylä-taustaa. Keskeistä on pelon ja rohkeuden keskeinen suhde. Yllättäen tilanne, jossa ei pitäisi olla vaaraa, kääntyy kohtalokkaaksi onnettomuudeksi.

Francis Macomberin lyhyt ja onnellinen elämä tuo korostetusti esiin, miten ihmiset suhtautuvat toisiinsa ja elämään, siihen mikä on tärkeää elämässä selviytymisessä ja menestymisessä. Vaikka heitä ymmärretään, päähenkilöiden heikkoudet tuodaan avoimesti esille. Miehensä rahoista riippuvainen Margot vaikuttaa olevan luonteeltaan hyvin ikävä varsinkin siinä, miten hän suhtautuu puolisonsa pelkoon ja pelon voittamiseen. Termi "lyhyt ja onnellinen elämä" saa tässä novellissa aivan oman sisältönsä. Asenteet eläinten tappamiseen ja paikallisiin ihmisiin tuntuvat nykykatsannossa oudoilta. 

Kilimanjaron lumet -novellissa on onnellista ja muunlaista muistelua sekä riipaisevia, päällisin puolin kevyitä keskusteluja joissa viimeiseen asti vältetään koskettelemasta miehen kuolemista. Tätä odotellessa tunnelma on painostava, joten ei ole ihme, että novellin perusteella 1952 tehtyyn elokuvaan sovitettiin armollisempi loppu.