Salman Rushdie: Keskiyön lapset |
Moni uutisia seuraava varmaan pitää 1986 ilmestynyttä Saatanalliset säkeet -kirjaa Salman Rushdien pääteoksena, varsinkin koska sen takia langetettu tappokehotus johti murhayritykseen aiemmin tänä vuonna. Tämä teos on toki Rushdien tunnetuin, mutta sitä tuskin on kuitenkaan pidetty minään kirjallisuuden huipputapauksena.
Sen sijaan Keskiyön lapset (1980) on todella merkittävänä pidetty romaani, moninkertainen Booker-palkinnon voittaja, kirja joka sai valtavasti kuuluisuutta ja toi Rushdielle maailmanmaineen. Kirjan nimi viittaa Intian itsenäistyessä keskiyöllä 15.8.1947 syntyneisiin lapsiin, joilla on maaginen kyky pitää yhteyttä toisiinsa.
Keskiyön lapset on Saleem Sinain sekopäinen, hurjasti polveileva kertomus, jota kuuntelija Padma välillä kommentoi. Sitä voi pitää Rushdien tajunnanvirtana, mihin hän jatkuvasti kirjaa kaikkea, mitä vain tulee mieleen. Välillä lukijan on vaikea pysyä kärryillä siitä, mihin jokin maininta viittaa. Tuntuu, että pääosa kirjasta on sivukaupalla pieniä merkityksettömiä detaljeja erottamassa lyhyitä juonta eteenpäin vieviä lauseita. Teos rikkoo kaikkia totuttuja tarinankerronnan tapoja vastaan. Joskus se on luokiteltu maagiseksi realismiksi, ehkä se sellaista onkin. Lukijan on oltava valppaana ja tarkkailtava jokaista sanaa ettei kompastuisi tai putoaisi kärryiltä.
Kirjan kansien välissä on tosielämän tarinoita ja aristokraateista kertovia anekdootteja. Brittien lähtiessä intialaiset päivittelevät siirtomaaisännän kummallisuuksia: ei lainkaan vettä vessanpöntön vieressä, ne varmaan pyyhkivät takapuolensa pelkällä paperilla!
Intialaisen yläluokan tai ylemmän keskiluokan suvun vaiheita kuvaava kertomus lähtee Kashmirissa asuvan Saleemin isoisästä Aadam Azisista. Alkuosan sivuhenkilöistä mieleen jäävät muiden muassa Isa eli suursyömäri-Kristus sekä itsetietoinen ja tietämätön venemies Tai.
Lukija tutustuu matonalaiseen avioliittoon, merbromiiniin, sylkykuppeihin, reiällistä lakanaa piteleviin naispainijoihin ja kalastajiin. Ja oppii, miksi Mumbai on Mumbai ja miksi vielä 1980-luvulla se oli Bombay.
Rushdie kertoo ilmiöistä taustansa, maallistuneen islamilaisen suvun, näkökulmasta. Tässäkään kirjassa hän ei kaihda lempeitä mainintoja uskontojen hölmöyksistä eikä unohda että islamilaisten jumala "oli saanut nimensä suuren meteoriitin ympärille rakennetussa pakanallisessa pyhäkössä sijaitsevan epäjumalan mukaan, Kaaban, suuren mustan kiven pyhäkön Al-Lahin mukaan".
Intia: monien kansojen ja uskontojen muodostama valtio, myytti, kollektiivinen kuvitelma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti