Jari Tervo: Pohjan hovi |
Päällisin puolin kirja kuvaa viinan läträämistä ja jatkuvaa pölinää, jatkuvaa siinäkin mielessä, että jutut esitetään yhteen pötköön ilman kappalejakoa. Muutenkin kieli on räävitöntä, epäkorrektia, posketonta, puolituhmaa, rasistista ja sovinistista. Aivan mainio kirja siis.
Pohjan hovin alussa muutama rovaniemeläinen pikkurikollinen menee Kemijoen rantaan katsomaan, miten tukki ui. Tukin uintia katselevat Vartiainen Pertti, Perälä Erkki eli Perserkki, Lunssila sekä kertoja Räikkönen Topi. Vartiainen myy viinaa, Räikkönen huumeita; Perserkki ja Lunssila ovat Vartiaisen kavereita. Lisäksi jengissä on Sepalus, joka unohtuu rannalle muiden lähtiessä asioille Sodankylään.
Itse asiassa tapahtumat ovat alkaeet jo aikaisemmin; Perserkin asunnosta oli löytynyt tuntematon haulikolla ammuttu mies. Tämän tapauksen selvittely on kirjan pääteema, vaikka sitä ei ehkä ensimmäisellä lukukerralla huomaa. Henkilöitä Pohjan hovissa on parinkin romaanin tarpeisiin ja kirjailija onkin kierrättänyt useimpia tyyppejä muissa rovaniemeläisromaaneissaan.
Toinen teema on Lunssilan lompakko, jonka Perserkki oli vahingossa Sodankylässä antanut tuntemattomalle miehelle. Räikkönen on mukana velkojia paossa ja samalla etsimässä kadonnutta veljeään Aleksanteria. Tietysti mikään näistä projekteista ei onnistu, viinanjuonti ja huulenheitto sitäkin paremmin. Sen sijaan sekä tappajan että uhrin henkilöllisyydet selviävät kirjan lopussa.
Kirjassa kerrotaan paljon kaikenlaista mutta onneksi jätetään monia asioita myös lukijan hoksattaviksi. Esimerkiksi: Miksi Perserkki on saanut käyttöönsä hienon Mersun? Miksi veli ei käy tapaamassa poseen joutunutta Räikköstä? Miksi Perserkki katselee ympärilleen ja ihmettelee, missä Lunssila on?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti