Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie |
Oman kertomuksensa perusteella Matti Virtanen on ihanteellinen aviomies joka pitää huolta perheestään. Opinnot ovat kyllä jääneet kesken, mutta varastomiehen palkallaan hän silti kantaa päävastuun taloudesta ja hoitaa lisäksi kotityöt.
Asiat kuitenkin muuttuvat ja uudessa tilanteessa Matista tulee mies, joka vain haluaa perheensä takaisin. Perhe läksi, kun riitelyn päätteeksi Helena loukkasi verisesti Mattia ja tämä vastasi nyrkillä. Kerran. Yksi kerta riitti syyksi lopettaa ehkä ei niin suloisesti sujunut yhteiselämä.
Keinoksi perheen takaisin saamiseen Matti valitsee omakotitalon, josta Helena on joskus maininnut haaveilevansa. Ja koska Matti on kuka on, hän ryhtyy toteuttamaan talon hankintaa vaimon kanssa keskustelematta.
Halvin ja useimmiten helpoin tapa tällaisessa tilanteessa olisi hankkia tontti ja rakentaa talo itse. Matti tietää olevansa huono ns. miesten töissä, joten hän turvautuu muihin, varsin mielikuvituksellisiin keinoihin saadakseen sen mitä haluaa. Useimmat operaatiot osoittautuvat turhiksi, jotkut aika noloiksi. Monenlaisesta koheltamisesta huolimatta kaikki päättyy hyvin, tai ainakin paremmin kuin kirjan elokuvasovituksessa.
Kirjassa tapahtumia tarkastellaan usean kertojan avulla. Matti koristelee kertomustaan kielikukkasilla ja siellä täällä vilahtelevat kirjoitusvirheet täydentävät henkilökuvaa. Hän uskoo toimivansa loogisesti ja järkevästi mutta tekee päätöksensä pelkästään tunteen varassa. Tiivistäen hänet voisi määritellä hienostelevaksi tekopyhäksi besserwisseriksi, joka psykopaatin raivolla pyrkii päämääräänsä. Tai muista piittaamattomaksi parveketupakoitsijaksi jonka kallo pelaa mutta hermot ovat menneet.
Teksti on paikoin pohdiskelevan aforistista ja joskus yllättävästi etenevää. Aina ei tiedä, lukeeko komediaa vai tragediaa. Juoksuhaudantie on ehdottomasti ansainnut saamansa palkinnot, mm. vuoden 2002 Finlandian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti