Samuli Paronen: Huone puutalossa |
Huone puutalossa tarkoitti 1960-luvulla kaupungissa asumisen alinta askelmaa: ahtautta, mukavuuksien puuttumista, sellaista johon hanttihommia tekevälläkin on varaa. Ämpärillä kannetaan vedet sisälle, jätteet toisella ämpärillä ulos tunkioon, käymälä on pihan perällä. Vanhan puutalon huoneessa asumisesta on romantiikka kaukana ja siitä voi ehkä unelmoida sellainen, joka ei tiedä mitä se on.
Ankeissa oloissa elävä kertoja kehittelee omaa maailmanselitystään, omia aforismejaan; hän haluaisi jonnekin pois, muualle mutta minne? Pientä ihmistä vastassa on "kunnon" väki, huoneistojen ja talojen omistajat, poliisi, sosiaaliviranomaiset ja mitä niitä onkaan.
Maailman tila on synkkä eikä tulevaisuus näytä sen paremmalta. Yhden pahoinvointi on toisen hyvinvointi. Ja sitten suurpuijarit nauraa, kun ne saa epäkohdat näyttämään naisten ja miesten väliseltä kiistalta. Vain rikkaat ovat keskenään solidaarisia, köyhät ei.
Huhutaan, että vanha puutalo puretaan, jotta sen tilalle voidaan rakentaa uusi kerrostalo. Mikä on puutalossa asuvien seuraava majapaikka: toinen huonokuntoinen rötiskö, yömaja vai metsään kyhätty suoja?
Kirjan kuvaamasta ajasta on pitkälti yli puoli vuosisataa. Asumisen ja työn puitteet ovat muuttuneet, mutta muutoin eläminen voisi monin paikoin yhä olla samantapaista.
Parosen teksti etenee aforismien varassa. "Yleensä vaan ihmiset on kummallisia olentoja; elävät vaikka tietävät kuolevansa, sotivat vaikka tietävät häviävänsä, menevät naimisiin vaikka näkevät toisten pyrkivän eroon, taputtavat väärissä paikoissa, ostavat paikat täyteen kamaa kauppiailta jotka hankkivat sitten sodan joka hävittää kaiken, että taas menisi kaupaksi kaikkea." "Ketä herra rakastaa, sitä hän kurittaa. Eikö hänen Herransa rakastakaan vahvoja ja rikkaita?"
***
Luin tätä kirjaa ahkerasti 1970-luvulla ja nyt uudelleen tutustuessa monet lauseet tuntuvat yhä tutuilta. Vain 57-vuotiaana kuollut Paronen ehti kirjoittaa kymmenkunta teosta, joista varsinkin Maailma on sana -aforismikokoelmaa pidetään yhtenä alansa huipuista. Suomen aforismiyhdistys jakaa joka kolmas vuosi Samuli Paronen -palkinnon ansioista aforistiikan alalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti