2. kesäkuuta 2020

Arjalaisia ja seemiläisiä

Władysław Reymont: Luvattu maa   |   

Kirjailija kertoo 1899 ilmestyneessä kirjassaan yksityiskohtaisesti ihmisten tekemisistä, keskusteluista ja ajatuksista maalaten vähitellen kuvan Łódźin yläluokasta ja teollistumisen kääntöpuolesta paikoin hyvin taitavasti kertoen. Tehtailija voi maksaa 1000 ruplaa jostakin esineestä, kun työläinen saattoi saada kokoon 10 ruplaa kuukaudessa. Sopivana kertakorvauksena työtapaturmassa kuolleen omaisille pidettiin 200 ruplaa. Tehtaan tai varaston polttaminen vakuutusrahojen vuoksi oli arvostettu ja tavanomainen, hyvä afääri, varsinkin kun se tehtiin "oikein", niin ettei jäänyt kiinni. 

Kuten maassa käytetty rahayksikkö rupla osoittaa, kirjan tapahtumien aikaan 1800-luvun loppuvuosina Puola oli osa Venäjää. Liike-elämää johtivat saksalaiset ja juutalaiset, harvemmin puolalaiset.

Henkilögallerian jatkuvan juonittelun ja jokapäiväisen elämän kuvauksen lisäksi teksti täyttyy päättymättömästä teerenpelistä. Rakastetaan hillittömästi milloin ketäkin ja vaihdetaan "suuteloita". Suomeksi 1930-luvulla ilmestynyt kirja on nykylukijalle melko puuduttavaa, mutta juoni toimii. Erityisesti monet maininnat juutalaisten (ja myös saksalaisten) liikemiesten kavaluudesta kuvastanevat tuon ajan henkeä, puolalaisten antisemitismiä. Tätä taustaa vasten epäilyttävät nykyisten poliitikkojen kiivaat väitteet, ettei puolalaisilla ollut mitään tekemistä toisen maailmansodan aikaisissa etnisissä puhdistuksissa.

Keskushahmo on Karol Borowiecki, pyrkyri ja naistenmies, jonka haaveena on "luvattu maa" eli oma tehdas ja riippumattomuus nykyisestä työnantajasta. Tehtaan perustaminen onnistuu, mutta tulipalon vuoksi Karol joutuu vararikkoon. Niinpä hän nai kauniin Mada Müllerin ja saa osansa appiukon valtavasta omaisuudesta. Pääkonnana voi pitää Karolin hyvää ystävää juutalaista Moritz Weltiä, joka yrittää juonitella Karolin tehtaan itselleen.

Teksti ilmestyi aluksi jatkokertomuksena lehdessä ja kirjailijalla oli ilmeisesti ollut tähtäimessä mahdollisimman paljon lukijoita kiinnostava tarina ahtamalla siihen runsaasti romanttista sisältöä. Pysyvää merkitystä on kuitenkin Luvatun maan yhteiskuntakriittisyydellä. Näistä aineksista saisi varmaan nykyisin kehiteltyä vuosikausia töllössä pyörivän saippuaoopperan. Saippuaoopperaa ei ole näkynyt, mutta kylläkin Andrzej Wajdan ohjaama elokuva 1975. Reymont sai jopa kirjallisuuden Nobelin 1924, mitä nykykatsannon mukaan voi pitää vähän outona. Silloin muina ehdokkaina olivat mm. Thomas Mann, G. B. Shaw ja Thomas Hardy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti