11. helmikuuta 2020

Exit

John le Carré: Agent Running in the Field   |   

Tämä kirja ei alkuun vaikuta ollenkaan vakoojaromaanilta. Toki päähenkilö Nat on vakooja, totta kai, mutta se ei juurikaan vaikuta juoneen. Viidettäkymmenettä ikävuottaan lähestyvän Natin edellinen keikka on päättynyt ja hän odottaa potkuja tai mahdollisesti jotain uutta hommaa Britannian tiedustelussa. Uusien vakoojien kouluttaminen ei silti kiinnosta pätkääkään. Natille mieluinen työ järjestyy sitten Haven-nimellä tunnetun loikkari- ja tietolähdeyksikön vetäjänä. Havenin henkilöstöön kuuluu mm. suomalais-venäläinen Ilya ja liettualainen Grigor. No jaa, enpä viitsi kommentoida.

Tarinassa on hyvin vähän pitkästyttävän vauhdikasta toimintaa. Lähes kaikki tärkeä, mikä tapahtuu, tapahtuu keskusteluissa. Le Carré on monissa romaaneissa kritisoinut satiirin keinoin Britannian tiedusteluelimien pikkumaista byrokraattisuutta, mutta nyt osansa saavat myös valtaapitävien korruptio sekä nykyajan politiikan mädännäisyys ja rankka raadollisuus.

Nat pelaa kerran viikossa sulkapalloa Edin kanssa. Ed on jonkinlainen tutkija, joka on työskennellyt paljon Keski-Euroopassa. Hänen mietteensä politiikan hulluudesta vastaavat Natin kantaa, vaikka tämä pitääkin ajatuksensa yleensä ominaan. Natin ja Edin pöyristyminen nykymenosta on ymmärrettävää. Natsit voitettiin toisessa maailmansodassa ja nyt samanlaiset aatteet leviävät Euroopassa. Yhdysvaltain presidentti käyttää 30-luvulta tuttua taktiikkaa pysyäkseen vallassa. Länsi voitti myös kylmän sodan, mutta on voimaton venäläisten hyökätessä lännen yhtenäisyyttä vastaan; esimerkiksi Brexit-kampanjaa rahoitettiin venäläisellä rahalla. Natin tapaaman entisen agentin mielestä Trump "on pikku Vladin huusinsiivooja. Hän tekee mitä pikku Vlad ei itse voi tehdä: kusee Euroopan yhtenäisyyden, ihmisoikeuksien ja NATOn päälle". Mutta ei Venäjänkään tulevaisuus näytä ruusuiselta. Vladimir Putin ja hänen stalinistijenginsä "ovat viemässä maata takaisin kohti synkkää, harhaista menneisyyttä."

Britannin tiedustelulle selviää, muun muassa Natin yhteyksien kautta, että korkea-arvoinen venäläinen vakoojapomo on tulossa tapaamaan englantilaista tietolähdettä. Britit pystyvät videoimaan ja äänittämään tapaamisen vaiheet täydellisesti. Mutta sitten tapahtuu odottamatonta. Tai ehkä odotettua, jos on arvannut kirjailijan ajatukset oikein.

Yleensä le Carrén kirjoissa ei niinkään kiinnosta se, mitä tapahtuu, vaan se, miten se kerrotaan. Ilmeikkäällä kieliasulla on kuitenkin kääntöpuoli. Alkukielinen teksti saattaa suomalaiselle olla aika vaikeaa, sillä kertojana toimiva Nat käyttää paikka paikoin oudolta tuntuvia sanoja ja lauserakenteita. Merkityksen voi toki aina arvata asiayhteydestä, joko oikein tai väärin. Toivottavasti tämä kirja saa, tai on saanut, arvoisensa suomentajan.

Nyt sitten odotetaan, onko markkinoilla jälleen kirjailijan uusi romaani, kun hän täyttää 90 puolentoista vuoden päästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti