Vapauden rajat

Ken Kesey: Yksi lensi yli käenpesän   |   

Kun tämä mielisairaalaan sijoitettu teksti ilmestyi 1960-luvun alkuvuosina, se herätti melkoisesti huomiota. Tarinan kertoja on skitso intiaani, "Päällikkö" Bromden, joka tietää, että 'Yhtymä' sijoittaa epäonnistumisensa tulokset mielisairaalaan sopeutettavaksi tai ainakin säilytettäväksi. Öisin Bromden todistaa osastolla tapahtuvia kummallisia asioita, joista muut eivät tiedä. Yhtymää edustaa Suuri Hoitaja, neiti Ratched joka pitää miespotilaiden osaston, apuhoitajat ja lääkärin kurissa ja nuhteessa. Aina päällikkö Bromden ei näe selvästi, koska Suuri Hoitaja laskee osastolle ääriviivat sotkevaa sumua.

Isoääninen pikkurikollinen Randle Patrick McMurphy – näyttelijä Gene Hackmanin tai Ken Keseyn itsensä oloinen jässikkä – on määrätty rangaistuslaitoksesta mielisairaalaan. Alusta alkaen hän vastustaa osaston rutiineja. McMurphy on jatkuvasti sotajalalla järjestystä ja omaa arvovaltaansa puolustavan osastonhoitaja Ratchedin kanssa. Räyhäävässä McMurphyssä on nykyajan termein toksista maskuliinisuutta ja muiden heikkouksia hyväksikäyttävässä neiti Ratchedissä toksista feminiinisyyttä.

Kirjan mielisairaalassa potilaiden päiväjärjestys on tarkkaan säädelty eikä rutiineista poikkeamista sallita. Hoito on lähinnä lääkkeitä ja ryhmäterapiaa, mutta sekin pyrkii ensisijaisesti varmistamaan potilaiden pysymisen ruodussa. Osaston säännöt ja käytännöt itse asiassa alistavat potilaat sairaala-asukeiksi, eivätkä valmista heitä normaaliin elämään yhteiskunnassa. Sääntöjen vastustuksessa on siis selvä ero nykyisisiin covid-rajoituksia vastaan uhoaviin, jotka eivät hyväksy toimia, jotka on tarkoitettu ihmisten suojaamiseksi hengenvaaralliselta tartuntataudilta.

Kirjassa kuvattu potilaiden kontrollointi menee selvästi överiksi, mutta saattaa hyvinkin vastata 1950-luvun käytäntöjä; Ken Keseyllähän oli omia kokemuksia työstä mielisairaalassa. Joskus Keseyn kuvausta on pidetty jonkinlaisena allegoriana koko yhteiskunnan tilasta, mutta se taitaa jo olla melkoista liioittelua.

McMurphy järjestää osastolle monenlaista säpinää, joka ei olisi mitenkään kummallista ulkopuolisessa maailmassa, mutta ei sovi sairaalan normaaliin järjestykseen. Huipentumana hän salakuljettaa sairaalaan yöllä pari naistuttuaan. Kun tämä paljastuu neiti Ratchedille, hoitajan kontrollointihalu kärjistää tapahtumat traagiseen huipennukseen.

Tietysti teksti on epäreilua liioittelua, koska maailma on epäreilu. Tarina seuraa antiikin tragedian teemoja. Päähenkilö taistelee saadakseen itselleen asettamansa tehtävän suoritettua, mutta huomaa pian että hän itse tuhoutuu, vaikka tehtävä ainakin osittain onnistuu.