Sirpalefaktoja

Naomi Kein: Tämä muuttaa kaiken. Kapitalismi vs. ilmasto   | 

Sain vuosia sitten lahjaksi Naomi Kleinin hieman aikaisemmin ilmestyneen "No Logo" -kirjan. Se on tehokkaasti brändätty paketti kuuluisien brändien epäeettisyydestä ja globalisaation haittapuolista. Sen varsinaista faktasisältöä oli hankala löytää uuvuttavan detaljitauhkan seasta, joten "No Logo" oli niitä harvoja kirjoja, joka ei jäänyt hyllyyni, vaan annoin sen pois.

Aktivisti ja journalisti Naomi Klein on "No Logon" jälkeen tehnyt useita muitakin kirjoja, joista "Tämä muuttaa kaiken" ilmestyi suomeksi pari vuotta sitten. Teos on laaja, yli 600-sivuinen, ja Kleinin muiden kirjojen tapaan sitä on helppo lukea, mutta vaikea omaksua.

Fossiilisten polttoaineiden uudet käyttöönottotavat aiheuttavat monenlaisia ympäristöongelmia. Vesisäröytyksellä pyritään öljyä ja maakaasua saamaan irti sellaisestakin maaperästä, jossa tavanomainen poraus ei toimi. Sopivasta maa-aineksesta tiristetään öljyä ja vuoria räjäytetään kivihiilen louhimiseksi. Kaikki tämä tehdään, jotta saataisiin fossiilisia materiaaleja polttoaineiksi, jonka seurauksena on ilmakehän päästöjen lisääntyminen ja ympäristön pilaantuminen. Yhtiöiden toimintaa ohjaa raha, ei moraali.

Uusiutuvat energianlähteet ja energiaa tehokkaasti käyttävät laitteet saattavat helpottaa tilannetta, mutta niiden käyttöön saaminen on kovin hidasta. Jotkut yrittäjät pyrkivät kehittämään keinoja lämpenemisen vähentämiseen niin, että ilmakehää muokataan levittämällä sinne sopivia aineita torjumaan auringon säteilyä. Näitä ratkaisuja ei ehkä koskaan tulla kokeilemaan, sillä niiden vaikutukset ovat epävarmoja ja arvaamattomia.

Uusien louhinta- ja porauskenttien sekä öljy- ja kaasuputkien perustamista on hidastettu tai estetty suoralla kansalaistoiminnalla, kun ne ovat loukanneet paikallisten ihmisten oikeuksia. Öljy-yhtiöihin voi vaikuttaa, jos yliopistot ja muut merkittävät osakkeenomistajat myyvät osakkeensa, mikä saattaa vähitellen laskea yhtiöiden arvoa ja ehkä johtajien palkkaa.

Käytännössä käyttökelpoisin tie olisi merkittävästi vähentää fossiilipolttoaineiden käyttöä. Ilmeisesti paras korvaava energianlähde on muuten kuin polttoaineiden avulla tuotettu sähkö. Aurinkokennot ovat nykyisin varsin kilpailukykyisiä sekä pienen että suuren mittakaavan sähköntuotannossa. Tuulisähkö voi joskus tuottaa muutakin kuin tukiaisia sijoittajille. Ydinsähkö on ilmaston kannalta hyvä ratkaisu; siitä luopuminen on hidastanut esimerkiksi Saksan siirtymistä pois fossiilienergiasta ja jopa lisännyt ruskohiilen polttamista (Klein kuitenkin kiittelee Saksan vaihtoehtoisia ratkaisuja hakevaa linjaa). 

Jo pitkään toistettu keino on kuluttaa vähemmän. Ongelmana on, että se vaatisi ihmisten muuttavan käyttäytymistään vastoin kaikkialta tulvivaa mainosrummutusta. Maailmanlaajuisesti kulutuksen vähentäminen ei juurikaan ole mahdollista niin kauan kuin niin monet jo valmiiksi kituuttavat toimeentulon alarajoilla.

Kirjaan on koottu valtavasti energiantuotantoon liittyvää sirpaletietoutta; yllä mainitut seikat ovat vain pieni osa kokonaisuudesta. Asioiden yhteyksien analysointi ja ymmärtäminen vaikuttavat jääneen jotenkin pinnallisiksi. Mistä on kysymys, mitä pitäisi tehdä, mitä kirjoittaja oikeastaan haluaa kertoa? Kirjan otsikot ovat lennokkaita, mutta niiden alla oleva teksti joko liittyy otsikkoon tai sitten ei. Kirjoittajan ajatus hyppää tämän tästä asiasta toiseen ja toistoa on turhan paljon. Kokonaiskuvaa kaipaava lukija joutuu rakentamaan sen itse sinne tänne hyppelehtivistä palasista.

Äärimmäisen tärkeää asiaa sisältävä teksti on laadittu viikkolehtimäisen viihdyttäväksi faktapohjaiseksi fiktioksi, jossa ilmiöitä esitellään suurelta osin ihmisten sanomisten ja sattumusten kautta. Asiasisällön omaksumista eivät yhtään helpota tekstiin liitetyt jutut kirjoittajan omista kokemuksista, jotka ulottuvat tiedonkeruutilanteista hänen lapsensaantiongelmiinsa. Tämäntyyppiset tekstit olisivat lyhyinä miellyttäviä lukea, mutta muutaman kymmenen sivun jälkeen kirjoittamistapa vain kiukuttaa.