Ilmestyskirja

Joseph Conrad: Pimeyden sydän

Runsaat sata vuotta sitten Kongo oli 1885–1908 Belgian kuninkaan yksityisomaisuutta, missä norsunluuta ja kumia ryöstävät eurooppalaisfirmat mellastivat mielensä mukaan. Ei ollut lakeja, oikeudesta puhumattakaan, ei ainakaan alueen alkuperäisille asukkaille. On arvioitu, että alueen väestöstä kuoli eurooppalaisten takia tuona aikana n. 10 miljoonaa ja pakkotyö tappoi Kongon alueen ihmisistä n. 20 %. Luonnon ja alkuasukkaiden kohtelusta kirjoittivat mm. Arthur Conan Doyle ja Joseph Conrad, jonka kirja tosin alkoi saada suurempaa mainetta vasta 1960-luvulla.

Puolalaissyntyinen Conrad toimi 1890 höyrylaivan kapteenina Kongojoella, aivan kuin "Pimeyden sydämen" kertojahahmo Marlow. Kirjassa ei tosin mainita joen eikä maan nimeä, mutta kaikesta voi päätellä, että tarkoitetaan nimenomaan Kongon vapaavaltiota. Siirtomaavallat 1800-luvun lopulla syyllistyivät muuallakin samantapaisiin tekoihin, mutta eivät läheskään samassa mitassa kuin Kongossa.

Kirjasta käy selväksi se suunnaton julmuus ja epäoikeudenmukaisuus, millä eurooppalaiset asiamiehet kohtelevat afrikkalaisia. Kertomus sinänsä on kylmän toteavaa, mutta jo se, että pahoinpitelyistä, huvin vuoksi tappamisesta, juonitteluista ja muusta seikkailijoiden ajankulusta kerrotaan, osoittaa Conradin järkyttyneen näkemästään.

"Pimeyden sydän" on aika ohut, mutta teksti on hyvin polveilevaa ja monimutkaista eikä sen vanhahtavuus helpota nykylukijan urakkaa. Francis Ford Coppolan elokuva "Ilmestyskirja. Nyt" seurailee löyhästi Conradin kirjan juonta ja luonnetta, joskin tapahtumat ovat täysin erilaiset.