Kävellen ja kärryillä

Johann Gottfried Seume: Kesä 1805 – Matka Saksasta Baltian ja Venäjän halki Suomeen, Ruotsiin ja Tanskaan  |   

J. G. Seume aloitti yliopisto-opinnot 1780, mutta joutui 1781 useiksi vuosiksi asepalvelukseen. Maisteriksi valmistumisen jälkeen hän toimi mm. hovimestarina ja erään venäläisen kenraalin sihteerinä. Sitten seurasi muutama vuosi kirjapainon oikolukijana, kunnes 1801 Seume läksi ensimmäiselle suurelle matkalleen pääosin kävellen Alppien yli Sisiliaan ja takaisin. Ennen seuraavaa matkaansa Itä- ja Pohjois-Eurooppaan hän kirjoitti mm. kirjan Italian-matkastaan sekä toimi kotiopettajana.

Kiertomatka 1805 Puolan, Venäjän, Ruotsin ja Tanskan kautta tapahtui suurimmaksi osaksi erilaisten ajopelien kyydissä. Kävellen matkustamisen myönteisiä puolia kehununeen Seumen jalkavamma haittasi kulkemista ja myös muut sairaudet alkoivat vaivata; Seume kuoli 1810 vain 47-vuotiaana. Kirja vuoden 1805 matkasta oli ilmestynyt 1806.

Näille pohjoisille takamaille 1700- ja 1800-luvun vaihteessa eksyneiden matkalaisten kirjoista lienee suomalaisille tutuin Giuseppe Acerbin Matka halki Suomen v. 1799 ja sen jatko Matka Lapissa v. 1799. Niissä kerrotaan matkan vaiheista, mitä matkailija on nähnyt ja kokenut ja mitä hän on muista lähteistä oppinut. Acerbille ensisijaista on ollut välittää tietoa eksoottisista paikoista ja siellä matkustamisesta. Seumen Kesä 1805 on toisenlainen: vaikka se on hieman luonnosmainen ja hyppelehtivä, se tarjoaa hienoja tuokiokuvia matkustamisesta kahden vuosisadan takaisessa maailmassa. Tämän lisäksi kirjailija on purkanut tekstiin paljon muita ajatuksiaan.

Kovin paljon liioittelematta voisi sanoa, että kirjassa kaiken hengenelämän mitta on antiikin kulttuuri sellaisena kuin se 1700-luvulla kuviteltiin. Monet viittaukset antiikin hahmoihin, paikkoihin, tapahtumiin ja ajatuksiin saattavat tuntua nykyaikana teennäisiltä ja tarpeettomilta, mutta Seume kai katsoi niiden kuuluvan oleellisesti sivistyneeseen ilmaisuun. Ehkä hän halusi myös korostaa tuttavuuksiaan ja antiikin tietämystään häivyttääkseen oman vaatimattoman syntyperänsä merkitystä yhteiskunnassa, missä syntyperä oli kaikki kaikessa. 

Vaikka Seume selvästi haluaa samaistua tekstissään sivistyneistöön ja ns. parempaan väkeen, Mein Sommer 1805 tunnetaan myös eri maiden talouselämää, kirkkoinstituutiota, oikeudenkäyttöä ja sosiaalisia oloja kitkerästi kritisoivista kommenteista. Niiden takia tämä kirja joutui kielletyksi Saksan eteläosissa, Itävallassa ja Venäjällä.

Seume piti Ranskan vallankumouksen aatteista, mutta ei Napoleonin itsevaltaisuudesta. Vaikka hän arvosteli  Venäjän oloja, maan hallitsijaa hän arvosti; tämän taustalla olivat Pietari Suuren ja Aleksanteri I:n reformit, jotka mm. pyrkivät syntyperän merkityksen pienentämiseen byrokratiassa. Varsinkin Aleksanterin uudistukset jäivät kuitenkin kauniiksi toiveiksi valtaeliitin vastustuksen vuoksi. Esimerkiksi Venäjän-puoleisen Vanhan Suomen ja Ruotsille kuuluneen läntisen Suomen olojen vertailu on karua luettavaa.

*

Ensimmäiset tietoni tästä matkaajasta sain 2005 vaimoni saksalaistutulta, joka oli Internationaler Johann-Gottfried-Seume-Verein "ARETHUSA" e. V. -yhdistyksen perustajia. Netistä löytyi sitten vähän lisää tietoa ja Amazonista sain ostettua 1807 painetun matkakirjan englanninkielisen laitoksen faksimilekopion. Kesällä 2011 poljin fillarilla osan Seumen reitistä Suomessa ja kerroin matkan selostuksessa kirjailijasta melko laajasti. Suvi Vallin hyvä suomennos lähdeviitteineen ja Seumen elämänkertoineen ilmestyi 2018.