16. maaliskuuta 2019

Aina samat kummajaiset

Bernardo Atxaga: Obabakoak   |  

Obabakoak on oikeastaan romaani, vaikka se näyttää novellikokoelmalta. Tarinoita sitoo yhteen kehyskertomus, joka aluksi on melkoisen rispaantunut ja katkeileva. Ensimmäiset luvut eivät oikein vedä imuunsa. Niistä jää lähinnä mieleen kevyet hunnunohuet viittaukset erotiikkaan ja pakkomielle mittaamiseen. Aivan, mittaamiseen ja laskemiseen.

Alkukolmanneksen jälkeen, osassa "Yhdeksän sanaa Villamedianan kylän kunniaksi", kerronta kiinteytyy ja jutut paranevat. Osan nimeä pohjustetaan kertomalla miehestä, joka muistaa liikaa ja mielisairaalan potilaasta, jonka muisti on hävinnyt. Lääkärin mielestä sopiva määrä muistettavaksi on yhdeksän sanaa.

Tähän kehyskertomukseen Atxaga on ripustanut loppuosan novellit löyhästi roikkumaan. Kirjailijalle ei riitä yhdeksän sanaa, sillä yhdeksän lyhyen tarinan jälkeen puuttuu yhä yksi sana ja sen viimeisen sanan jäljillä ollaan sitten seuraavat parisataa sivua. Ensin kehyskertomus jatkuu, mutta pian viimeistä sanaa etsitään novelleissa jotka eivät mitenkään liity Obabaan, Villamedianaan tai edes Baskimaahan tai Espanjaan muuten kuin kertojansa kautta. Pieneltä, eristyneeltä kielialueelta lähtöisin oleva kirjailija tuntee ehkä parhaiten niitä outoja asioita mitä isojen maiden kansalaisten päässä liikkuu.

Monet tarinat ovat hieman naiiveja mutta vaikuttavia kuten kuuluukin. Kaikissa kertomuksissa on ripaus mystiikkaa, joskus rankkaakin, vaikka monesti kummallisiin tapahtumiin annetaan järkevältä näyttävä selitys. Esimerkiksi Esteban Werfellin kohtaaminen mystisesti ilmassa leijuvan Maria Vockelin kanssa näyttää selittyvän Estebanin pyörtymisellä. Toinen "järkevä" selitys on mielenhäiriö, kuten Klaus Hahnin ja hänen kuolleen veljensä sekä Heinrichin ja hänen kuolleen sisarensa keskustelut.

Osa tarinoista rakentuu kirjekatkelmista ja selittävästä osasta. Jotkut novellit osuvat aivan kirjoittamisen ytimeen, kun aiheena on esimerkiksi miten kirjoittaa kertomus viidessä minuutissa tai plagioinnin metodi.

Useimmat novellit ovat sellaisenaan tenhoavia, mutta perusteellisempi perehtyminen saattaa paljastaa niiden välille muitakin yhteyksiä kuin kehyskertomuksen. Ainakin muutamat tarinat näyttävät kertovan samoista asioista hieman eri näkökulmista, vaikka tapahtumapaikka saattaakin olla eriniminen. Tai sitten kirjailija on käyttänyt samantapaista teemaa eri paikoissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti