DX-kuuntelijan ämpärilista

Bucket List:ille ei taida olla yhtään kunnollista nasevaa suomenkielistä käännöstä. 'Sen-ja-sen tekeminen ennen kuolemaa' kuulostaa niin pliisulta ja ylidramaattiselta. Mutta kun seuraava syntymäpäivä nostaa matkamittarin lukeman 75:een, pitäisi kai ryhtyä miettimään, mitä tekisin aikuisena DX-kuuntelijana.

Kun viitisen vuotta sitten pohdin tässä blogissa mahdollisia DX-tavoitteita, mainitsin joidenkin kuuntelijoiden keräämien verifiointien mahtavista määristä. Itseäni ei radioasemien QSL:ien määrän kasvattaminen ole koskaan kauheasti kiinnostanut. Suuri syy ainakin 1950- ja 60-luvun kouluaikana – harrastuksen ollessa kiihkeimmillään – oli se, että jokaisen raportin postitus ja asemalle lähetetty vastauspostimaksu vaati rahaa, jota ei leskiäidin ja neljän lapsen taloudessa ollut liikaa. Markalla sai enemmän maa- ja asemapisteitä, kun valitsi raportoitavat asemat aiemmin verifioimattomista maista. Vaikka raportti ei nykyisin merkitse paljoakaan rahallisesti, se vaatii vaivaa ja aikaa, jota voi käyttää muuhunkin, esimerkiksi vetelehtimiseen. Niinpä en ole juurikaan vaivannut DX-radiotani vuoden 2015 jälkeen.

Maat edellä -taktiikka on säilynyt kautta koko DX-urani, ja se näkyy esimerkiksi "Radiomaailman" viimeisimmässä SDXL-Rankissa. Laskin, että listalla on 16 kuuntelijaa, joilla on QSL vähintään 200 maasta. Heillä on keskimäärin reilut 2300 verifioitua asemaa, listan ykkösellä huimat 7425. Minulla on 200 maan kylkiäisenä 417 asemaa. Tämä kuvastaa sitä, että kynnys uuden maan nappaamiseen on paljon korkeampi kuin uuden aseman raportoimiseen. Korkea kynnys pyrkii aiheuttamaan passiivisuutta.

Serbia lähetti aikanaan Bosniassa olevan lähettimen kautta

Muutama vuosi sitten nostin itseni passiivisuuden suosta listaamalla mahdollisuudet uusien maiden hankkimiseen. "Hush, uusia maita kuulemaan siitä" on selvästi liian epämääräinen tavoite eikä johda mihinkään. Listalleni kertyi silloin (2013) yhteensä 27 uutta mahdollista maata, joista olen tähän mennessä saanut verifioitua kolme (Bahama, Bosnia ja Liettua). Sen sijaan Bosnia (!), Guadeloupe, Kroatia, Montenegro, Pohjois-Kypros ja Trinidad ovat lopettaneet lähetyksensä keski- ja lyhytaalloilla. Näiden vastapainoksi on jopa sellainenkin merkillisyys kuin uudelleen mahdollisesti aloittava keskiaaltomaa Turks&Caicos. Lyhyt- ja keskiaaltolähetykset siis vähenevät, mutta eivät ne lopu pitkään aikaan. Ja ovathan vielä FM-lähetykset.

Jokaisella on omat toiveensa; tässä minun listani puuttuvista mutta mahdollisista (SW/MW) maista:

Eurooppa: Huippuvuoret, Kosovo, Makedonia, Ukraina. Afrikka: Ceuta, Etelä-Sudan, Eritrea, Guinea, Madeira, Melilla ja Sansibarin puolisko Tansaniasta. Aasia: Azerbaidzan, Bahrain, Georgia, Kambodza, Turkmenistan. Pohjois-Amerikka: Bermuda. Keski-Amerikka: Neitsytsaaret (UK), Panama, St Kitts, Turks&Caicos.

Mahdollisuuksia olen arvioinut lähinnä sen perusteella, mitä voisin kuulla nykyisessä kuuntelupaikassani eteläisessä Suomessa; Lapin-peditionit ovat olleet keinovalikoimani ulkopuolella, mutta niillä voisi lisätä saaliiseen muutaman Tyynenmeren maan. Puolisen tusinaa yllä luetelluista olen joskus raportoinut, mutta vastaus puuttuu.