Kamila Shamsie: Poltetut varjot
Vuoden 1945 elokuun 9. päivän pommi jätti pysyvät jäljet 21-vuotiaan Hirokon mieleen ja selkään, jonne kimonon tummat kuviot imivät kuuman säteilynväläyksen. Hirokon sulhasesta, saksalaisesta Kondradista, jäi jäljelle vain kiveen palanut varjo. Parannuttuaan ja amerikkalaisiin tympäytyneenä Hiroko muutti Kondradin sukulaisten Burtoneiden luo Delhiin ja tutustui siellä islaminuskoiseen Sajjadiin. Tapahtui se, mikä ei ollut vältettävissä. Häämatkan jälkeen heillä ei muslimeina ollut palaamista Delhiin, niinpä he asettuivat Pakistaniin.
Kuvaus siirtyy 1980-luvulle ja päähenkilöksi vaihtuu Hirokon ja Sajjadin 1960-luvulla syntynyt poika Raza. Tai itse asiassa kerronta seuraa rinnakkain useiden henkilöiden vaiheita, lukijan helpotukseksi sentään selvästi eroteltuna. Neuvostoliitto oli hyökännyt Afganistaniin ja sitä vastustavat mujahideenit saivat rahaa amerikkalaisilta sekä aseita ja koulutusta mitä sekalaisimmilta tahoilta. Pilailun, rehentelyn ja sattuman takia Raza ajautui hetkeksi afgaanisissien koulutusleirille, mutta hänen isänsä Sajjad sai surmansa häntä etsiessään.
1990-luvulla Raza oli liittynyt CIA:n palvelukseen ja toimi usein yhdessä Burtonien pojan Harryn kanssa. Amerikkalaiset alkoivat 2000-luvun alun vainoharhaisessa ilmapiirissä epäillä Razaa salajuonesta vihollisen kanssa. Hän pakeni ensin New Yorkiin (jossa hänen äitinsä Hiroko oli jo asunut vuosia) ja edelleen Kanadaan, mutta joutui kiinni. Kirjan prologi kertoo tästä tilanteesta, mutta jättää jatkon avoimeksi.
Intiassa kirjan ihmiset olivat välitilassa: he olivat siirtomaavallan virkailijoita tai liikemiehiä vieraassa ympäristössä tai asuivat kotona mutta halusivat toiseen kulttuuriin. Maailmansodan jälkeisessä Delhissä mahdollisuuksia oli paljon: hindut, islamilaiset, britit, muista kansoista puhumattakaan. Shamsie kirjoittaa hyvin jokapäiväisestä elämästä Intiassa ja synnyinmaassaan Pakistanissa.
Koska kirja alkaa Nagasakista, myös pommin aiheuttama trauma on ikään kuin luonnollinen valinta lähtökohdaksi. Räjähdyksen kuvaus on erittäin taitava ja tehokas sekä typografialtaan että tarinaltaan.
Kuten lähes kaikissa kirjoissa, kerronta perustuu vuorovaikutuksien esittelyyn, mutta nyt ihmisten suhtautuminen toisiinsa, reagointi toisten sanoihin ja tekoihin on erityisen korostunutta ja taitavasti kerrottua. Hirokon tarinan antaessa tilaa muille henkilöille – miehille ja nuorukaisille – myös kerrontatapa muuttuu laveasti kuvailevasta suoraviivaisempaan toiminnan selostukseen. Tällainen tuntuu lähes yhtä turruttavalta kuin ylenmääräinen lörpöttely muualla kirjassa. Miesten ajattelu ja tuntemukset jäävät kovin usein ulkokohtaisiksi ja jotenkin teoreettisiksi. Kamila Shamsie ei miehen mielenliikkeiden kuvaajana ole esimerkiksi Kerttu Kaarina Suosalmen veroinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti