Vakinaisissa asunnoissa sähköä pidetään välttämättömyytenä, jonka myynnissä sähkölaitokset saattavat melko surutta hyödyntää alueellista monopoliaan. Vaikka kuluttaja on jo parin vuosikymmenen ajan voinut kilpailuttaa johdosta saatavan sähkön hintaa, suuriman osan sähkölaskusta vievät paikallisen sähkölaitoksen laskuttamat siirtohinnat.
Liittymämaksut ja muut perustamiskustannukset nousevat nykyisin jo niin suuriksi, että paljon pienemmälläkin rahalla saa esimerkiksi vapaa-ajan asuntoon tehokkaan aurinkovoimalan tai aurinko- ja tuulivoimalan yhdistelmän, josta riittää sähköä jokseenkin kaikkiin tarpeisiin lämmitystä lukuunottamatta. Ja tästä sähköstä ei tarvitse rakentamiskustannusten lisäksi maksaa sentin senttiä kilowattitunnilta.
Aurinkopaneelien hinnat ovat menneet täysin vastakkaiseen suuntaan kuin sähkölaitosten monopoliveloitukset. Vielä vajaa kymmenen vuotta sitten saattoi 120 W:n paneelista joutua maksamaan n. 700 euroa, nyt vastaavanlainen tuote maksaa suunnilleen neljänneksen tästä hinnasta.
Paneelien hinnan tippuminen on varsin dramaattisesti vaikuttanut, paitsi sähkölaitosvaihtoehdon järkevyyteen, myös aurinkovoimalan suunnitteluperusteisiin. Perinteinen aurinkojärjestelmän mitoitustapa on ollut kytkeä kalliin aurinkopaneelin tuottaman sähkön varastoksi niin paljon akkuja, että viikon aikana akkuihin kertynyt sähkö riittää viikonlopun tarpeisiin. Enää tämä ei ole itsestään selvää. Nykyisin normaalin aurinkosähköjärjestelmän kallein osakokonaisuus ovatkin akut, sillä niiden hinnat eivät ole ainakaan laskeneet paneelien tavoin. Niinpä hintatietoisen mökkiläisen kannattaa hankkia niin paljon paneeleita, että niistä riittää sähköä pilvisenäkin päivänä. Akku voi olla melko pienikin, sillä sitä tarvitaan vain pimeän ajan sähköntarpeeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti