5. maaliskuuta 2021

Valittuja paloja

Karsten Alnæs: Herääminen. Euroopan historia 1300–1600   |   

Norjalaiskirjailijan teoksen alaotsikko panee miettimään, mitä oikeastaan sana 'historia' on. Nykysuomen perussanakirjan mukaan historia merkitsee samaa kuin ihmiskunnan, kansan tms. vaiheet, tapahtumat peräkkäisinä, menneisyys. 

Tässä kirjassa 'historia' tarkoittaa kertomuksia tai tarinoita ja kaskuja. Näinhän sana saatetaan mieltää skandinaavisissa kielissä, mutta ei esimerkiksi suomessa. Pohjimmiltaan Herääminen on yksittäisten ihmisten tai yhteisöjen muistiinmerkittyjen tarinoiden kokoelma.

Vaikka Alnæs on tämän Euroopan historian lisäksi aikaisemmin kirjoittanut moniosaisen Norjan historian, hän ei varsinaisesti ole historioija. Hän on ennen kaikkea kirjailija, entinen Norjan kirjailijaliiton puheenjohtaja, joka hallitsee ne kikat, joilla tehdään kirjojen ostajiin vetoavaa tekstiä. 

Entisinä aikoina muistiin merkittyjä sinänsä mielenkiintoisia ihmiskohtaloita ja tapahtumia vyörytetään tässä kirjassa lukijan eteen hengästyttäviä määriä. Näitä kertomuksia ei kuitenkaan voi pitää minään tyypillisinä eurooppalaisten kohtaloina, sillä yleensä vain tavanomaisesta poikkeavaa pidetään muistiinmerkitsemisen arvoisena.

Heräämisen alussa sivutaan paria hyvinkin ajankohtaista aihealuetta. Johdanto Miten määrittelemme Euroopan? lähtee siitä, mitä Eurooppa ei ole, eli sen keskiaikaisesta vihollisesta Osmanien valtakunnasta. Historian tunneilta varmaan jotkut muistavat, että osmanit kävivät monia menestyksekkäitä sotia Euroopan valloittamiseksi 1300–1600-luvulla. 

Rajoitusten ja rokotusten vastustajat saattavat vähätellä nykyisen koronaepidemian tuhoisuutta muistuttamalla, että keskiajalla epidemioihin saattoi menehtyä kolmannes tai puolet jonkin alueen asukkaista, kun taas korona tappaa väestöstä vain joitakin promillen osia. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tosielämässä tautitilanne saattaisi nyt olla Alnæsin kirjassa kuvatun kaltainen, jos tarjolla olisi rokotteiden ja muiden lääkkeiden sijaan vain taikauskoa ja puoskarointia.

Keskiajan ihmisten elämää lähestytään aluksi kuoleman kautta. Valtavasti uhreja vaatineiden tautien lisäksi toinen kuolinsyy oli riittämätön ravinto, jatkuva nälkä. Vähäväkisten elämä oli jatkuvasti surkeaa köyhyyttä, kituuttamista ja raadantaa. Tähän saattoivat kulkutaudit tuoda yllättävää helpotusta: epidemiat pienensivät väkimäärää ja paransivat jäljelle jäävien elinoloja, koska ruokittavia suita oli vähemmän. Elämä oli nollasummapeliä.

Keskiajan kolmas vitsaus olivat sodat. Alamaiset olivat avuttomia aseellisten armeijoiden edessä, jotka yleensä vieraalla seudulla riehuivat kuin rosvojoukko. Joskus puolestaan talonpojat nousivat kapinaan ja ryöstivät kaupunkeja sekä ylhäisön taloja ja linnoja.

Herääminen on sujuvasti kirjoitettu yli 600-sivuinen järkäle, kirjasarjan ensimmäinen osa. Tarinoiva ja dramaattisuuteen tähtäävä esitystapa vaikeuttaa kuitenkin monin paikoin sen ymmärtämistä, mitä oikeastaan maailmassa on tapahtunut. Esimerkiksi kenestä Ruotsin historiaan liittyneestä Albrektista kulloinkin on kyse, vai tarinoidaanko yhdestä ja samasta, monessa mukana olleesta äijästä? Entä miksi jokin yksittäinen hansakaupunki saattoi 1500-luvulla olla yhtä merkityksellinen kuin Ruotsi, Tanska tai Norja. Tähän on turha etsiä kirjasta vastausta.

Kirjoittaja tuntuu rakastavan tarinoita ja detaljeja, mutta suurien linjojen konstruointi jää lukijan tehtäväksi. Kirjassa on kyllä muutamia kohtia, joissa valotetaan vaikkapa syitä jonkin alueen menestykselle, mutta näitä tuskin huomaa erilaisten kertomusten ja anekdoottien rinnalla, joita kirjan sivuista on valtaosa. Kirjan rakenteen ongelmat saattavat johtua siitä, että kirjoittaja on ottanut selostettavakseen yleensä yhden lähdeteoksen, josta hän sitten kertoo omin sanoin eri asioita. Lukijan kannalta tietysti miellyttävämpää ja hyödyllisempää olisi ollut valita eri lähdekirjoista käsiteltäväksi kerrallaan yksi teema, jossa olisi pysytty eikä harhauduttu milloin millekin sivupolulle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti