6. marraskuuta 2018

Hellettä ja pakkasta

Outi Pakkanen: Helle   |

Pakkasen kirjan päähenkilö ei ole miehen tavoin toimiva naispoliisi vaan free lance -graafikko Anna Laine. Helteen jännitys perustuu ennen kaikkea rikoksen odotteluun.

Tarinan alkusoitto on vesivahinko Annan asunnossa. Vuodon jäljet asuntonsa katossa havainnut alakerroksen asukas on ymmärrettävästikin harmissaan ja vihainen.

Anna koirineen pääsee evakkoon toiseen taloon, jossa on omat ihmisensä. Kerttu Ahomaa, paikallinen kerrostalokyttääjä, ei hyväksy ylemmässä kerroksessa asuvaa naisparia. Petronella Heleniuksella on alle kouluikäinen poika äskettäin kariutuneesta liitosta ja Miira Lahti odottaa omaa lastaan.

Puuhapete Wille Korhosella on jatkuvasti monia virityksiä, mutta perheen varsinainen leiväntuoja on kuitenkin siivouskeikkoja tekevä Marilyn-kopio Mervi.

Petronellan ja Jyri Heleniuksen välit ovat tosi huonot, sillä muualle muuttanut Jyri on hylännyt Petronellan samassa talossa asuvan Viivi Ahlmanin takia. Ja hupsista, sitten Jyri dumppaa Viivin ja alkaa seurustella Anna Laineen kanssa.

Aivan tavanomaisia ihmisiä siis ja tavanomaista elämää. Ristiriitoja kehittyy ihmisten välille, salaisuuksia paljastuu ja lämpötila nousee. Tunnelma kiristyy niin vaivihkaa, ettei sitä pitkään aikaan edes huomaa. Ihmiset elävät, keskustelevat, laittavat ruokaa ja syövät. Tuttuun tapaan Anna Laineen reseptit on koottu kirjan loppuun.

Henkirikos paljastuu sitten kirjan loppusivuilla, mutta se on loppujen lopuksi lähes mitätön detalji, vaikkakin tapahtumana hyvin uskottava. Kannen dekkari-logo tuntuu hieman liioittelulta. Varsinaisen murhamysteerin puutteen korvaa monin verroin kirjoittajan ammattitaito virkkeiden ja varsinkin vuorosanojen muotoilussa elävän kepeäksi ja luontevaksi suomeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti