Ilkeä satu aikuisille

Leif G. W. Persson: Ken lohikäärmeen surmaa

Muissakin Perssonin kirjoissa töppöilyllään kyseenalaista mainetta saanut Evert Bäckström on lopultakin päässyt takaisin vihreälle oksalle, omaan kotipesäänsä rikospoliisiin, peräti rikoskomisarioksi. Aikoinaan hänen uransa keskusrikospoliisissa päättyi, kun hänen ylin esimiehensä, lappalaisen ketale Lars Martin Johansson antoi potkut "kävelevälle katastrofille" ja Bäckström joutui muutamaksi vuodeksi hanttihommiin, hankkimaan elantonsa poliisin löytötavaratoimistossa. Mutta nyt, kiitos pontevan protestoinnin ja sopivien suhteiden, Bäckström is back.

Heti alkuun Bäckströmin ryhmä saa selvitettäväkseen tyypillisen juoppomurhan: spurgu on listinyt toisen tämän kerrostaloasunnossa. Tai siltä se ainakin näyttää sekä rikosteknikko Peter Niemen että tutkinnanjohtaja Bäckströmin mielestä. Ei varmaan kuluisi kuin hetki, niin selvä tapaus saadaan hoidettua.

On vain niin onnettomasti, että Bäckströmillä ei ole tukenaan itsensä lisäksi yhtään oikeata poliisia. On lapinpoika finnjävel Niemi, venakko Nadja Högberg (s. Ivanova), lepakko Annika Carlsson, mutiainen Frank Motoele, tangokavaljeeri Chico Fernandez ja hänen sisarensa Magda, tanhupetteri Jan Stigson sekä nokikanat Felicia Pettersson ja Linda Martinez. Tämäkään ei riitä, jostakin syystä Bäckströmiä vihaa hänen esimiehensä suomipoika Toivonen, jota hän oli aikoinaan simputtamalla opettanut poliisien tavoille.

On puhdasta panettelua, että Bäckström olisi bad cop, lahjuksia ottava rasisti joka muka ryyppää rankasti, syö liikaa ja lintsaa kaiket päivät. Jotkut kyllä toivovat, että Bäckström kantaisi kansalaisvastuunsa ja kuolisi siihen paikkaan. Mutta ei.  Kaiken huipuksi murha selviää Bäckströmin oivalluksen ansiosta. On se niin väärin.

Tämän kirjan poliiseissa ja rosvoissa on maahanmuuttajia runsaasti yli kiintiön. Yleensä muualta Ruotsiin tulleita ja poliiseiksi päätyneitä Persson käsittelee hyvin myönteisesti (paitsi Bäckströmin ajatuksissa), sen sijaan Toivonen, Niemi, Honkamäki, Alakoski, Aromaa, Salonen ja kumppanit ovat paikka paikoin hieman naurettavia, hieman tyhmiä, hieman liian itsepäisiä. Niinpä tietysti. 

Monet rosvoistakin ovat kotoisin Pohjanlahden tältä puolen, heistä ehkä merkittävin Bäckstömin kaveri GeGurra, joka on aina korvannut Evertin palvelukset runsaskätisesti. Entisinä aikoina hän oli Juha Valentin Andersson-Snygg, mikä nimi ei tietysti mitenkään viittaa kuuluisaan suomalaiseen kolmoismurhaajaan Juha Valjakkalaan. Nyt GeGurra käyttää nimeä Gustaf G:son Henning.

Suomennos on onnistunut, Bäckströmin sovinistiset murjaisut ovat Kari Kosken käsittelyssä kääntyneet luontevaksi ja meheväksi slangiksi.

Lisää Leif G. W. Perssonia: Matkan pää