Biodiesel ja orkidea

Elina Grundström: Musta orkidea

Hidas lukija, kuten minä, tankkaa tiukkaa asiatekstiä muutaman sivun illassa. "Mustan orkidean" parisataa sivua luin harppomatta lävitse muutamassa tunnissa. Teksti on siis erittäin helppolukuista, mutta on jo vaikeampi selittää, mistä se itse asiassa kertoo. Kirja ei ainakaan näytä olevan "tositarina kukkasista jotka menettivät tuoksunsa", kuten kansi ilmoittaa.

"Kirjan taustasta" -luvun mukaan "tarkoituksena oli kirjoittaa  kertomusmuotoinen tietokirja ihmiskunnan kohtalonkysymyksistä."

Kertomuskokoelman muotoon rakennetut tietokirjat ovatkin todella suosittuja monessa maassa, ja näistä esittelin pari vuotta sitten Thor Hansonin teoksen "Feathers". Hanson on, paitsi erinomainen tarinankertoja, myös aiheensa perinpohjaisesti tunteva biologi. Hän ottaa sumeilematta mukaan itsensä ja tunteensa selvittäessään luonnon omalaatuisuuksia, mutta muistaa aina, että kertomuksen pääosassa ovat asiat, eivät ihmiset.

Myös Grundström on sujuvasanainen kirjoittaja ja on opiskellut aihetta pitkään. "Mustan orkidean" luvut on rakennettu hyvin kuten ammattijournalistilta voi odottaakin ja siellä täällä tavattavat tarpeettomat toistot ja satunnaiset huolimattomuudet antaa helposti anteeksi. Tarinakokoelmana kirja on erinomainen. Ongelmana on lähinnä se, että eri lukujen tarinanpätkät eivät kohtaa toisiaan. Ne ovat kuin yksittäisiä aikakauslehtijuttuja, joissa human interest -aines peittää liian usein alleen toisistaan riippuvaisten tosiasioiden kudelman. Näin on ehkä toivottu saatavan kirjalle sellaisia lukijoita, joille ympäristö on estetiikkaa ja ympäristönsuojelu ihmissuhteita. Kuitenkin, kun samalla ympäristön ongelmien keskeisen syyn eli talouden merkitys on työnnetty taka-alalle, kirja kääntää selkänsä niille lukijoille, joita oikeasti kiinnostaa, miten jatkossa voitaisiin estää samanlaisten onnettomuuksien synty, kuin kirjassa sivuttu sademetsien hakkuu Indonesian Kalimantan Tengahin maakunnassa.

Vaikka "Musta orkidea" ei paljasta mitään aikaisemmin tuntematonta, siitä saattaa löytää satunnaisia, omasta aktiivimuistista pois tipahtaneita tiedonjyväsiä, kuten esimerkiksi WWF:n ja muiden organisaatioiden rahankeräyksen tehokkuuden ja toiminnan tehottomuuden.Erityisesti kunnioitan kirjan paikannimien (lähes) virheettömyyttä.