Saksa–Britannia 5–6

Kirjakerhopainoksen kansi

Ken Follet: Neulansilmä / Aavikkoleijona

Ken Folletin Neulansilmä (Storm Island / The Eye of the Needle 1978) on oikeastaan liian hyvä kirja jännäriksi. Sen toinen päähenkilö on saksalainen vakooja Heinrich von Müller-Guder, joka on soluttautunut Britanniaan jo 30-luvun lopulla ja käyttää yleensä nimeä Henry Faber. Hän käy päivät töissä ja lähettää öisin radiollaan tietoja asemamaansa oloista Die Nadel -salanimellä. Ollessaan vaarassa paljastua hän tappaa vastustajansa armotta stiletillään. Hänen ensimmäinen uhrinsa on vuokraemäntä, joka tulee hänen huoneeseensa kesken radioviestin lähetyksen.

Kirjan taustana ovat toisen maailmansodan todelliset tapahtumat, jotka tunnetaan nimellä "Operation Fortitude". Liittoutuneet olivat lavastaneet pahvi- ja vanerimallien ym. avulla suuren armeijan ryhmittymisalueen Itä-Englantiin ja lähetelleet saksalaisten siepattaviksi radioviestejä, ikään kuin tämä armeijakunta olisi todellinen. Tämä "maihinnousuarmeija" oli sellaisessa paikassa, joka sopi erityisen hyvin maihinnousuun lähelle Ranskan ja Belgian rajaa. Toinen mahdollisuus olisi ollut lännempänä sijaiseva Normandian rannikko, minkä liittoutuneet halusivat kaikin keinoin salata. Keväällä 1944 liittoutuneiden maihinnousu alkoi olla ilmeinen, mutta saksalaiset eivät olleet varmoja minne se suuntautuisi.

Die Nadel saa tehtäväkseen ottaa tarkemmin selvää tästä  armeijasta. Hänen onnistuu päästä valearmeijan ympärille luodulle suljetulle alueelle ja ottaa lavasteparakeista, kumisista panssareista ja vanerisista lentokoneista valokuvia, joista hämäys näkyy selvästi. Palatessaan alueelta hän törmää kodinturvajoukkojen ryhmään ja tappaa sen kaikki 5 miestä.

Vakoojan on määrä nousta kuvineen saksalaiseen sukellusveneeseen Skotlannin länsirannikolla ja hänen onnistuukin päästä pienelle Myrskysaarelle aivan määränpäänsä lähelle. Saarella asuu onnettomuudessa invalidisoitunut mies, hänen vaimonsa ja pieni lapsi sekä toisessa mökissä 70-vuotias mies. Die Nadel tappaa miehet, minkä jälkeen hänen onnistumisensa edessä on enää vaimo, joka ei aluksi tiedä surmista. Kun Henry Faberin todellinen minä paljastuu, nainen pakenee toiseen mökkiin ja saa lopulta pudotettua Die Nadelin jyrkänteeltä mereen, eikä liittoutuneiden hämäys paljastu.

Neulansilmä on siis juonen pääpiirteiden perusteella aika tavallinen vakoojatarina. Ken Follett on rakentanut kirjansa kuitenkin melko  lailla erinäköiseksi kuin, sanotaan nyt vaikka takavuosina bestsellereitä tehtailleen Alistair MacLeanin rutiinijännärit. Siinä missä MacLean luotti lähes pelkästään toiminnan kuvaukseen, Follett luo uskottavuutta ja luettavuutta tapahtumien taustoittamisella sekä ympäristön ja ihmisten mielen kuvauksilla. Follettin kirjat vaikuttavat hyvin uskottavilta, vaikka päähenkilöt ovatkin fiktiivisiä. Mukana on myös todellisia henkilöitä, mm. Churchill, Hitler ja Rommel, mutta heitä ei Follett ole saanut rakennettua yhtä todentuntuisiksi kuin itse luomansa henkilöt.

Follett käytti samanlaista kuviota myös pari vuotta Neulansilmän jälkeen ilmestyneessä Pohjois-Afrikan sotaa 1942 kuvaavassa Aavikkoleijonassa. Tässäkin ovat lähes samanveroisina päähenkilöinä saksalainen vakooja ja häntä metsästävä britti. Vakooja kuvataan hyvin tehokkaana toimijana jolla on kuitenkin inhimilliset piirteensä. Aavikkoleijonassa henkilöiden kuvaus ei ehkä ole yhtä taitavaa kuin Neulansilmässä, mutta miljöö vaikuttaa aika uskottavalta. Molempien kirjojen dialogi on sujuvaa ja käännettynäkin luontevan tuntuista. Kaiken kaikkiaan tämäkin kirja on sellainen, jonka lukemiseen mielellään palaa.