Valkoinen kohina

Don DeLillo: Valkoinen kohina

Valkoinen kohina viittaa, paitsi tähän blogiin, mm. Don DeLillon tämän nimiseen romaaniin. DeLillolle valkoinen kohina merkitsee kuolemaa, kaikkialle tunkeutuvaa ääntä. Minussa asuva pienen pieni fyysikko tuhahtelee, että DeLillo on selvästikin katsellut liikaa televisiota lähetysten jälkeen. Televisiossa valkoinen kohina voi tarkoittaa signaalin kuolemaa, mutta itse asiassa valkoinen kohina on ilmaus siitä, että jossakin on jokin, joka tämän kohinan on aiheuttanut. Kohina puuttuu vain, jos mitään ei ole.

DeLillon 1985 ilmestynyt kirja kertoo Jack Gladneystä, joka on Hitler-tutkimuksen opettaja Keskilännen pienessä collegessa. Gladneyn ammatti on absurdi, hänen perheensä on absurdi ja kirjan tapahtumat ovat absurdeja. Gladneyn ja hänen vaimonsa päähuolenaihe on kuolemanpelko: kumpi kuolee ensin. Varsinkin kirjan alkuosa sisältää paljon satiiria, mutta kirjan ote muuttuu vähitellen ympäristökatastrofin myötä vakavammaksi, komediasta tragediaan.

Olen lukenut Valkoista kohinaa alkukielellä vain pienen pätkän alusta. Kaikesta näkee, että tekstin rytmi – tavujen ja äänteiden leikki – on DeLillolle kaikki kaikessa. DeLillo kirjoitti romaaninsa mekaanisella kirjoituskoneella, aina yksi kappale kullekin paperiarkille. Näin tekstin pystyi kirjoittaessa hahmottamaan paremmin ja näkemään kirjainten tutut muodot.

Suomennoksessa tekstin rytmi on lähestulkoon kadonnut, mutta tästä olisi erittäin epäoikeudenmukaista syyttää suomentajaa, jonka tehtävänä on ennen kaikkea tekstin idean siirtäminen toiseen kieleen. Tarpeettoman monessa kohtaa kääntäjä on kuitenkin turvautunut suoraan sanakirjakäännökseen, vaikka parempiakin vaihtoehtoja olisi ollut. Esimerkiksi 'Air Force One' on minusta Yhdysvaltain presidentin lentokone (tai yksinkertaisesti Air Force One), ei 'ilmavoimien ykkönen'. Suomenkielisen version lukeminen on paikka paikoin tukalaa sen kaikenlaisten kömpelyyksien vuoksi; ilmeisesti alkutekstissäkin tekstin rytmi on saanut enemmän painoa kuin sanonnan sujuvuus ja luontevuus. Toisaalta suomennoksessakin on monia hyviä kohtia, joita on ilo lukea.

Tämäntapaiset käännösten ongelmat koskevat oikeastaan kaikkia suomennettuja tekstejä. Mitä lennokkaammin ja runollisemmin alkuperäinen teksti on kirjoitettu, sitä vaikeampi sen hienouksia on saada sulavasti käännetyksi. Jos kirjan tekstin päätekijöinä ovat rytmi ja kielikuvat, sitä on jokseenkin mahdotonta kääntää muutamassa kuukaudessa luontevaksi suomeksi. Kääntäjä toimii yleensä urakkapalkalla ja hänen on saatava teksti käyttökelpoiseen kuntoon jossakin ajassa, jotta oma toimeentulo ei vaarantuisi. Toisaalta kustantaja joutuu käännöspalkkion lisäksi ottamaan huomioon myös aikataulut ja joulumarkkinoiden tarpeet ja ties mitä. Niinpä me luemme jatkossakin kökköjä käännöksiä ja yritämme kummallisimmissa kohdissa kuvitella, miltä alkuperäinen teksti olisi saattanut maistua.