17. kesäkuuta 2015

Makean veden taloustiedettä

Björn Wahlroos: Markkinat ja demokratia

Hyödykkeen hinta määräytyy markkinoilla.
Jos kysyntä on pientä, hinta laskee.
Tärkein syy tämän pamfletin kirjoittamiselle on esipuheen mukaan se, että Wahlroos oli tottunut kirjoittamaan päiväkirjaa ja häneltä oli materiaali loppumassa, koska hän kirjoittaa nopeammin kuin elää. Kirja sisältää pankkiirin ajatuksia talouden toiminnasta ja kehityksestä.

Wahlroos ilmoittaa johdannossa yhteiskuntien ja yhtiöiden organisointimuotojen olevan jaettavissa demokratiaan, markkinoihin ja hierarkiaan. Demokratia liittyy enemmistövaltaan, markkinoilla valta riippuu rahasta, kun taas hierarkia määrittää vallan sekä yhtiöissä että diktatuureissa.

Näitä organisoitumismuotoja Wahlroos alkaa selvittää monen mutkan kautta kertomalla laveasti lähes 200 sivun verran omistusoikeuden ja modernin yhtiön synnystä, vapaasta vaihdannasta, demokraattisesta valtiosta ja Euroopan unionista. Lähemmäs ilmoittamaansa teemaa kirjoittaja pääsee tarkasteluissaan hierarkian merkityksestä yhtiöille sekä markkinoiden toiminnan tehokkuudesta. 

Luku "Markkinat vastaan demokratia?" sisältää pehmeitä ajatuksia siitä, miten markkinaperusteisilla toimilla voitaisiin kirjoittajan mielestä saada yhteiskunta toimimaan paremmin. Kirjan viimeinen, provokatiivisesti otsikoitu luku "Loppu enemmistön tyrannialle" jatkaa varovaisella linjalla poliittisen sääntelyn haitallisuudesta liike-elämälle. Lukija alkaa jo ihmetellä, koska oikein kunnolla päästään luvun otsikkoon. Ja tuleehan se sieltä lopuksi: pateettinen lainaus Ayn Randin lapsellisena pidetyn "Atlas Shrugged" -kirjan tekstistä ja Wahlroosin lause, jossa hän rinnastaa demokratian ("enemmistön tyrannian") ja Stalinin veren tahriman kauhun. Neuvostoliitosta Yhdysvaltoihin 1920-luvulla muuttanut Ayn Rand on Suomessa melko tuntematon, mutta hän vetoaa yhä moniin ihmisiin; hän on esimerkiksi Anders Behring Breivikin suosikkikirjailijoita.

Kirjan teksti on enimmäkseen aika hyvää suomea, kiitos kääntäjän ja editoijan; käsikirjoitus on alkuaan kirjoitettu englanniksi. Ongelmat ovat esittämistavassa ja asiasisällössä, joista ei kohtuullisella toimittamisellakaan olisi saanut hyvää. Eniten lukijaa ehkä kiusaa lähes loputon erilaisten detaljien esittely, joka ei edistä luvun aiheen ymmärtämistä. Vai onko todella niin, että talouden toimintaan perehtyvän on nykyisin välttämätöntä tietää – paitsi mielenkiintoisia yksityiskohtia kaviaarin tarjonnasta – miksi ei kannata ostaa netistä 11 viinipullon erää? Toki muutkin taloudesta kirjoittavat ottavat mukaan käytännön esimerkkejä, mutta yleensä kurinalaisesti.

"Markkinat ja demokratia" liittyy löysästi kansantaloustieteeseen, jota Wahlroos opetti muutaman vuoden 1980-luvulla. Tekstissä ei juurikaan viitata taloustieteilijöiden ylivoimaiseen enemmistöön, jonka mielestä julkisen vallan tulee tarvittaessa puuttua talouden toimintaan, esimerkiksi elvyttämällä ja yrittämällä suitsia liiallista riskinottoa. Sen sijaan kirjoittaja on valinnut sitaattinsa ja referoitavansa lähes pelkästään sääntelyä vastustavien ekonomistien piiristä, joita on joissakin Yhdysvaltain sisämaan yliopistoissa. Näistä käsityksistä talousnobelisti Paul Krugman käyttää leikillistä nimitystä "makean veden" taloustiede.

Makean veden taloustiede syntyi Krugmanin mukaan 1970-luvulla yritettäessä rakentaa makrotalouden matemaattista mallia käyttäen mikrotalouden käsitteitä. Esimerkiksi oletettiin absurdisti, että työllisyyden väheneminen taantuman aikana johtuu työntekijöiden vapaaehtoisesta päätöksestä pitää vapaata, kunnes olot paranevat. Makean veden taloustieteilijöiden mukaan taloutta ei pidä säännellä, sillä teoreettisissa malleissa markkinat toimivat aina täydellisesti ja talouskriisit ovat aina poikkeuksellisia erikoistapauksia, vaikka ne toistuvatkin samankaltaisina muutamien vuosien välein.

Kirjoittaja esittelee oletuksensa tueksi maita, joissa talous on kasvanut nopeasti silloin kun markkinoita ei ole säännelty. Talouden kukoistukselle on toki muitakin syitä, joihin ei kirjassa puututa. Esimerkiksi Neuvostoliiton poikkeuksellisen korkea elintaso Stalinin viime vuosina johtui lähinnä sodan häviäjävaltioista saaduista sotakorvauksista, ei suinkaan markkinoiden vapauttamisesta. 1800- ja 1900-luvun vaihteessa monissa Länsi-Euroopan maissa markkinoiden sääntelyä kyllä vähennettiin, mutta taloutta kasvattivat nimenomaan siirtomaiden raaka-ainevarat. On syytä olettaa, että kansantalouden tehokkuus riippuu käytännössä ihmisten suhtaututumisesta taloudelliseen toimintaan, ei niinkään maan sosialismista tai kapitalismista tai markkinoiden sääntelystä, kuten kirjassa annetaan ymmärtää.

Wahlroos ei juuri arvosta julkisen vallan aktiivista roolia taantuman vaikutusten lieventämiseksi. "...kysynnän ruiskeet vain hupenivat korkeampaan inflaatioon ... ja stagflaatiosta tuli normi." (s. 18) Tällaisia lausumia ei voi pitää edes normaalina liioitteluna; viime vuosikymmeniltä tunnetaan vain muutama harva stagflaatiotapaus eli inflaation ja taantuman samanaikainen esiintyminen jossakin maassa. Käsitellessään omistaan poikkeavia näkemyksiä kirjoittaja ei kaihda esittää epä-älyllisiä ilkeyksiä ("suuri taka-askel" ym.), joita ei pitävästi perustella. Ilmeisesti perusteluksi riittää tarpeeksi monta toistoa.

"Markkinat ja demokratia" esittelee joidenkin hellimän ideologian markkinaperustaisen yhteiskunnan tehokkuudesta. 1980-luvulla Yhdysvalloissa aloitetun liberalisoinnin tulokset ovatkin olleet hyväksi maan rikkaimmalle 1 %:lle mutta muille sääntelyn purkamisesta on ollut seurauksena vain elintason nousun hidastuminen sekä ajoittain toistuvat kriisit ja taantumat.

Muita mielipiteitä
Wahlroosin valikoiva historia (Helsingin Sanomat)
Miten sorretut rikkaat vapautetaan enemmistön tyranniasta (soininvaara.fi)
"Älyllisiä oikoteitä ja suoranaisia loogisia erehdyksiä"  (agricola.utu.fi)
Wahlroos sättii demokratiaa (taloussanomat.fi)
Björn Wahlroos: Markkinat ja demokratia (leostranius.fi)
Plutokratian puolustus (image.fi)
Kirja-arvio: Markkinat ja demokratia (globalisaatio.fi)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti