15. syyskuuta 2013

Kollektiivinen syyllisyys?


Sofi Oksanen: Puhdistus

"Puhdistus" on taitavasti kirjoitettu trilleri sekä kertomus ihmisistä tilanteissa, joissa oikeasta on tullut väärä ja väärästä oikea. Se sijoittuu Viron menneisyyteen 1930-luvulta 1990-luvulle.
On ehkä sivuseikka, että kirja ei ole historiaa vaan kirjoittajan tulkinta siitä mitä hän on kuullut ja lukenut. "Puhdistus" on silti arvostelumenestys ja merkittävä myös kaupallisesti, kiitos varsinkin sen näkökulman ja taitavan brändäyksen.
Päähenkilöinä on kaksi naista, vanha Aliide ja nuori Zara, jotka kohtaavat yllättäen Viron maaseudulla 1992. Viro on juuri itsenäistynyt ja menneisyyden raskaat tapahtumat varjostavat molempien mieltä. Heidän keskustelunsa ja suhtautumisensa kehittyminen kuvataan intensiivisesti ja lämmöllä. Varsinkin Aliiden ajatukset esitetään hyvin, kun taas Zara jää ulkokohtaisemmaksi.

Kirja on sisäisesti looginen siinä mielessä, että aikaisempien tapahtumien ja naisten myöhempien ajatusten ja reagointien välillä on yhteys. Esimerkiksi kirjan alun kärpäskammo saa eräänlaisen selityksen viimeisen osan kuvitteellisista dokumenteista. Toisaalta Aliiden ajatuksina esitetään joskus sellaista, mitä hän ei sillä hetkellä voinut mitenkään tietää.

Pyrkimys kuvata historiaa yksittäisten henkilöiden ja tapausten kautta on fiktioon tottuneelle lukijalle vaivatonta, mutta todellisuuden kannalta ei ongelmatonta. Neuvostoliitosta ja Venäjästä välittyy kuva maana, jossa jokapäiväinen elämä on alkeellista ja valtakoneiston oikkujen alla; tämä ehkä vastaakin karrikoiden sitä, miten olemme kuvitelleet asioiden olevan. Ideaalityypit ja tietyllä tavoin puhdistettu todellisuus ulottuvat koko kirjaan. "Puhdistuksen" miehet ovat pääosin ajatuksettomia kaksiulotteisia sivuhenkilöitä. Monet kuvataan joko tyhmiksi tallukoiksi tai sadistisiksi saatanoiksi. Näistä jatkuvasti toistuvista perusasetelmista tulee mieleen, onko kirjailijan tarkoituksena todella ollut esittää, että miehet ovat kollektiivisesti syyllisiä naisten pahaan oloon. Toivottavasti ei, tai sitten maailmassa on virhe, jota eivät monet tajua.

Puhdistus tarkoittaa useita asioita. Miehityksen jälkeen 1940–50-luvulla Viroa puhdistettiin kovalla kädellä epätoivotuista ihmisistä. Siinä yhteydessä Aliidekin joutui useaan otteeseen kuulusteluihin, missä painostuskeinona oli ennen kaikkea häpäiseminen. Pahiksina silloin ja myöhemminkin olivat miehet, virolaiset miehet. Jostakin Gulag-kuvauksesta muistan lukeneeni maininnan, että leireillä olleiden kansallisuuksien joukossa oli aina kelvottomia, poikkeuksena vain virolaiset. Ehkä virolaiset kelvottomat miehet olivat jääneet Viroon kiusaamaan naisia.
Aliide, selviytyjä, oli joutunut pahojen tekojen kohteeksi, mutta myös tehnyt paljon sellaista, josta hänen ajatuksensa eivät antaneet rauhaa – liian innokkaasta yhteistoiminnasta aina murhaan asti. Zara on puhdas ja naiivi uhri, mutta hänkin oli tappanut miehen ongelmista päästäkseen. Zara oli tehnyt murhansa samalla tavalla kuin äidit tappavat lapsiaan, mutta oikeassa elämässä ei miestä tietystikään sillä tavoin olisi saanut hengiltä. Myös Aliiden ensimmäinen murha oli tehty niin, että se ei luultavasti olisi onnistunut tai ainakaan jäänyt paljastumatta. Niin tai näin, jos jätetään todellisuus ja totuus epäoleellisina syrjään, tämäkin teko oli yksi niistä, joiden aiheuttaman syyllisyyden Aliide lopuksi tunnustaa itselleen ja puhdistautuu perinteisellä puhdistusmenetelmällä, tulella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti