20. lokakuuta 2018

Suden vuodet

Juha Ruusuvuori: Kaniikki Lupus

Tässä 25 vuoden takaisessa romaanissa Sastamalasta kotoisin oleva Olaus Lupus etsii elämänsä tarkoitusta 1300-luvulla. Opiskelu Pariisissa on varmistanut hänen asemansa kirkon hierarkiassa, mutta kirkko osoittautui pohjimmiltaan vain vallankäytön koneistoksi. Myös omaisuutta on kertynyt, silti kaikki tärkeä tuntuu valuvan pois. Olaus ajaa totuutta takaa kuin susi, mutta nuorena valitulta väärältä tieltä ei vanhana pääse omin voimin oikealle. Tienviittana saattaisi olla piispa Hemmingin määräyksestä piilotettu kirja, jossa on satoja vuosia aikaisemmin muistiin merkittyä suomalaisten viisautta.

Kaniikilla on virka Turussa, mutta muut joutuvat hoitamaan hänen työnsä. Olaus Lupus pysyy maillaan Sastamalassa ja tuijottelee Rautaveden harmaita vesiä linnansa ikkunoista. Hänellä on ympärillään tylyjä miehiä sekä viisaita ja lempeitä naisia. Kiivas luonto purkautuu tämän tästä sanoiksi ja teoiksi; Lupus ei ole mikään miellyttävä mies.

Vanhat jumalat ovat läsnä ihmisten arjessa ja ne ovat vain vähitellen sulautumassa uuden uskonnon hahmoihin. Lempo on voimissaan, manaukset ja myrrysmiehet pystyvät yhä muuttamaan tapahtumien suunnan.

Kun vanhan kirjan kätköpaikka lopulta selviää, muinaisilla kirjoitetuilla sanoilla ei enää olekaan merkitystä. Tavallinen elämä ja muistitietona säilyneet ikimuistoiset viisaudet voittavat kirkon opetukset totuudenetsijän mielessä.

Rujo, raju ja rosoinen teksti pyrkii kuvaamaan keskiajan maailman ajatuksia, tapoja ja puhetta. Varsinkin repliikit ovat monesti kömpelöitä, pölyisen paperin makuisia. Kirjan pari ulkomaille sijoittuvaa lukua osoittavat kirjoittajan harrastusta keskiajan elämän ilmiöihin ja pohjustavat sitä, miten Olaus oli saavuttanut asemansa, sutena susien joukossa.