William Styron: Pimeyden kuva |
William Styron käsitteli laajasti omaa masennustaan 1989 lehtikirjoituksessa, joka julkaistiin kirjana 1990. Muistelmana se antaa ikäänkuin ulkopuolisen näkemyksen kirjailijan kokemuksiin ja ajatuksiin. Kirjassa on Styronin omien tunteiden muistelujen lisäksi pohdintaa masennuksesta yleensä sekä maintoja mielenterveytensä kanssa kamppailleista historian henkilöistä. Pimeän kuva on kirjaksi varsin suppea, alle 100 sivua.
Styron kertoo, että loppuvuonna 1985 depressio alkoi vaikeutua todella pahaksi. Kirjailija epäili, että useita kuukausia pahentuneet oireet olivat saaneet alkunsa, kun hän oli äkillisesti lopettanut viskin ja muun alkoholin nauttimisen. Osasyynä saattoi olla myös rauhoittavien lääkkeiden liiallinen käyttö. Isän kamppailu mielenterveytensä kanssa ja äidin varhainen kuolema rintasyöpään ovat samoin saattaneet vaikuttaa Styronin omiin ongelmiin. Lapsuudessa koettu menetys ja varsinkin menettämisen pelko tuntuvat tärkeältä mesennukseen sairastumisen syyltä.
Vaikka ruumiillisen kivun saa lievenemään tai häviämään lääkkeellä, itsesuggestiolla tai kehon parantumisella, depressio koetaan pysyväksi ilman toivoa parantumisesta. Niinpä masennus ja ahdistus itsemurha-ajatuksineen alkoi tehdä normaalielämästä hyvin vaikeaa. Styron hakeutui psykoterapiaan ja keskusteluihin psykiatrin kanssa sekä söi erilaisia psyykenlääkkeitä, mutta mikään ei tuntunut ajavan pois mielen mörköjä.
Yllättäen eräänä päivänä itsemurha ei tuntunutkaan enää houkuttelevalta ja seuraavana aamuna Styron ilmoittautui sairaalaan. Puolentoista kuukauden hoitojakso lopulta tehosi elämän puitteiden rauhoituttua ja oikeanlaisen lääkityksen löydyttyä.
Lisää Styronia: Nat Turnerin kapina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti