13. marraskuuta 2018

Wiinan kauhistus

Mo Yan: Viinamaa   |

Kirjassa vuorottelevat  kertomus erikoistutkija Ding Gou'erin matkasta selvittämään Viinamaan kaupungissa väitettyä lapsensyöntiä, aloittelevan viinamaalaisen kirjailijan ja viinatieteilijän Li Yidoun novellit sekä Mo Yanin ja Li Yidoun välinen kirjeenvaihto. Dingin matkakertomus saa hyvin pian absurdeja käänteitä, kun taas Lin useimmat tarinat ovat tavan­omaisempia, mutta osoittavat, että syrjäinen Viinamaa on todella outo paikka. Mo Yanin ja Li Yidoun tarinoiden henkilöt vierailevat toistensa kertomuksissa ja vaihtavat välillä muotoaan. 

Viinamaa ilmestyi ensi kerran 1992 ja sitä voi pitää Tiananmeinin verilöylyn jälkitunnelmissa kirjoitettuna allegoriana Kiinan tilasta, joskin myös muut tulkinnat ovat mahdollisia. Mo Yanin kaikki kirjoitukset eivät ole saaneet suosiota ja jotkut olivat kiellettyjä, mutta Nobelin jälkeen virallinen Kiina on suoltanut suitsutusta suurelle pojalleen. Viinamaan tekstiin upotettu kritiikki on niin liioittelevaa ja vertauskuvallista, että sen varsinainen kohde on helppo kiistää. Kertomuksen pintatasollahan pahoja asioita tekevät nimen­omaan yksittäiset ihmiset.

Sekä Dingin tutkimuksissa että Lin novelleissa tapahtuu kaikenlaista kummallista ja kauhistuttavaa (yletöntä viinanjuontia, mässäilyä, kannibalismia), mutta Dingille kaikki naamioidaan hyväksyttäväksi ja luonnolliseksi. Lapsensyönnissä ja viinanjuonnissa avustavat tarjoilijattaret on puettu punaiseen, Kiinan lipun väriin. Tämä ja muut kohtaukset, joissa dekadenssi on verhottu lippuun, näyttää olevan keino, millä kirjailija on mielikuvatasolla yhdistänyt valtion outoihin tapahtumiin. Ongelma ei ole yksilöiden pahuus vaan pahuuden mahdollistava järjestelmä.

Paikallisilla kihoilla on aina hyvät selitykset kaikille vauvansyönnin todisteille. Dingin tutkimus muuttuu nopeasti viinanhuuruiseksi sekoiluksi ja lopulta totuutta etsivä erikoistutkija hukkuu paskaan. Mo yrittää keksiä sopivampaa lopetusta kirjalleen Ding Gou'erin matkasta, turhaan. Seuraavassa kohtauksessa Mo Yan -niminen kirjailija, Mo Yan -niminen romaanihenkilö ja Ding Gou'er ovat Viinamaan rautatieasemalla. Dingin nenään tulee maustekastikkeessa haudutetun pikkupojan ihastuttava tuoksu.

Teksti on suurelta osalta unenomaista, mystistä, realistista ja epärealistista. Ding Gou'erin seikkailut Viinamaassa on kirjoitettu taitavasti ja sitä lukee yleensä mielellään, postmoderneista kikoista huolimatta tai niiden ansiosta. Toisaalta tarinoissa on välillä yksiulotteisia jaksoja, jotka eivät jaksa kiinnostaa. Jotkut lukijat ovat pitäneet monia kirjassa kuvattuja asioita epämiellyttävinä, eikä syyttä. Hienostuneemmat vihjeet tuskin olisivat riittäneet kieroutuneiden valtarakenteiden kuvaamiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti