Pyytämättä ja yllättäen

Pari päivää sitten poikkesin normaalilla patikointi- ja kuvauslenkilläni keskustan lähellä olevalle lintutornille. Lähellä tornia huomasin taivaalla ääntelevän yksinäisen kurjen, jota en ole koskaan saanut kunnolla kuvatuksi, mutta nyt sekin onnistui.

Tässä olisikin jo ollut minulle riittävän hyvä "viikon kuva", mutta päätin vielä käydä tarkistamassa, olisikohan lintutornin lähettyvillä pari vuotta sitten pesinyt kyhmyjoutsen pesää rakentamassa. Ei näkynyt kyhmyriä, mitä nyt muutamia lokkeja, variksia ja sorsia.

Aikani tuulisessa tornissa kuvia räpsittyäni alkoi 150 metrin päässä olevalla pienellä lieju- ja ruokosaarella tapahtua. Lokit ja sorsat häipyivät, kun sinne lensi kolme isoa lintua. Ensimmäinen arvaukseni oli piekana, joka lintuihmisten mukaan on aikaisemminkin käynyt täällä muuttomatkallaan tankkaamassa.

Kätevästi mukana kulkeva superzoom FZ150 näytti linnut riittävän isoina ja kuvanvakaaja kompensoi käden tutinan; jalustaa en juuri koskaan pidä mukana, koska se on tarpeeton muulloin kuin yöllä kuvatessa. Vakavasti kuvaamiseen suhtautuvat valokuvaajat käyttävät tietysti aina jalustaa ja lintuharrastajat kiikaria tai kaukoputkea. Minä en ole lintuharrastaja, joten katselin kameran saalista etsimestä. Lintutornissa en saanut noista kolmesta linnusta muuta varmuutta kuin että isoja ovat.

Variksia pyöriskeli kaiken aikaa ympärillä, sillä ne tiesivät ehtivänsä karkuun. Isot linnut hypähtelivät välillä paikallaan tai paikasta toiseen kokeillen siipien nostetta tuulessa.

Jossakin vaiheessa yksi lintu kohosi siivilleen ja kaartoi metsän suuntaan, ilmeisesti etsimään jotakin naposteltavaa lounaaksi. Kaksi muuta jäivät saarelle esittelemään kuvaajalle, variksille ja paikalle palanneille sorsille komeata höyhenistöään ja vahvaa nokkaansa.

Kotona katselin lintukirjasta ja netistä, miltä piekana näyttää. Ei ollenkaan siltä mitä olin katsellut; olin selvästi kuvannut pykälää isompaa lintua eli maa- tai merikotkaa. Kysyin asiaa eräällä netin keskustelupalstalla ja sain arvelun nimenomaan merikotkasta. Lintukirjassa oleva nuoren merikotkan kuva vahvisti, että olin yllättäen saanut ikuistettua Suomen suurimman petolinnun.

Kuvista katsoen näyttää, että linnuista kahdella on vaaleampi pää kuin kolmannella. Ilmeisesti siis merikotkapariskunta oli liikkeellä aikuistuvan poikasen kanssa.