16. kesäkuuta 2012

Kukaan ei ole saari

Ernest Hemingway: Kenelle kellot soivat

Ernest Hemingway teki kuuluisaksi 1600-luvulla eläneen John Donnen runon kirjallaan "Kenelle kellot soivat" ("For Whom the Bell Tolls" 1940). Kirjan nimeksi valittu katkelma kuvaa kuoleman sattumanvaraisuutta, mutta runo kokonaisuudessaan kertoo siitä, että jokainen ihminen on ihmiskunnan osa. Yhden kohtalo on jokaisen kohtalo:

No man is an island
Entire of itself
[...]
Any man's death diminishes me,
Because I am involved in mankind,
And therefore never send to know
for whom the bell tolls;
It tolls for thee.
Kukaan ei ole saari,
täydellinen itsessään
[...]
Jokaisen ihmisen kuolema vähentää minua,
sillä minä sisällyn ihmiskuntaan.
Älä siis koskaan lähetä kysymään,
kenelle kellot soivat;
ne soivat sinulle. 

Kun kirja ilmestyi 1940, sen nimi muistutti myös siitä, ettei fasismin voittokulku 1930-luvulla ollut samantekevää yksittäiselle ihmiselle eikä ihmiskunnalle.

"Kenelle kellot soivat" kuvaa yli 400 sivullaan ihmisten kohtaloita ja ajan henkeä Espanjan sisällissodassa keväällä 1937. Hemingway tiesi mistä kirjoitti. Vaikka hän sanomalehden kirjeenvaihtajana ei suoranaisesti osallistunut taisteluihin, hän kuitenkin näki ja kuuli, mitä Espanjassa tapahtui sodan aikana.

Hemingway oli oppinut sen verran espanjaa, että hän pystyi saamaan kirjaan myös kielellistä paikallisväriä. Keskustelut esitetään ikään kuin ne olisi kömpelösti käännetty espanjasta. Sanat ovat vanhahtavaa englantia mutta lauseiden ja sanontojen rakenne on espanjaa. Kirjan monien henkilöiden puhe on varsin siivotonta ja Hemingway – tai kirjan toimittaja – on ratkaissut sensuuriongelmat sijoittamalla ruman sanan tilalle peitesanaksi "obscenity" tai "unprintable". Niinpä partisaanin lausuma saattaa kirjassa esiintyä muodossa "Go then unprintably to the campfire with thy obscene dynamite." Alkuperäisteoksen kieli on silti nykysuomalaiselle lukijalle kohtuullisen helppoa, toisin kuin ehkä sen suomentajalle 1940-luvun alkupuolella.

Francon ja muiden upseereiden kapina Espanjan tasavaltaista hallitusta vastaan olisi hyvinkin voitu saada tukahdutettua, jos hallituksen puolustajien joukossa ei olisi ollut niin paljon pettureita ja jos kaikki olisivat tehneet kuten heidän olisi pitänyt. Petturuus ja pelkuruus ovat veljeksiä.

Kirjan päähenkilö Robert Jordan, Espanjan sisällissodassa hallituksen puolella taisteleva amerikkalaisnuorukainen, on kaikkea muuta kuin pelkuri. Hän pyrkii tekemään kaiken niin kuin on määrätty ja sillä tavoin kuin pitää. Hänen tehtävänään on räjäyttää silta francolaisten kapinallisten linjojen takana ja siten estää fasistien joukkojen siirtyminen torjumaan hallituksen armeijan hyökkäystä. Jordanille kuitenkin selviää, että francolaiset tietävät hallituksen joukkojen suunnitelmista ja ovat jo siirtäneet joukkojaan ja raskasta aseistustaan paikalle, joten sillan räjäyttäminen olisi turhaa. Siitä huolimatta hän räjäyttää sillan vuorilla toimivien sissien tuella – käsky on käsky ja käskyä on toteltava, käy miten käy. Jordanille käy huonosti, mutta loppuun asti hän toimii kuten kunnon miehen tulee.

Jos kirjan sisältö olisi tässä, Hemingway ei olisi Hemingway, vaan kuka tahansa häntä jäljittelevä jännitys- ja sotakirjojen tehtailija. Hemingway kirjoitti vain sellaisista asioista jotka hän tunsi riittävän hyvin. Hyvin kirjoittaminen merkitsee myös sanonnan selkeyttä ja tarpeettoman aineksen karsimista niin, ettei teksti kuitenkaan vaikuta töksähtelevältä. Juuri tuo kirjoittamatta jätetyn oivaltaminen tuottaa lisämielihyvää, jonka useimmat kirjoittajat kieltävät lukijaltaan. "Kenelle kellot soivat" sisältää myös pääjuoneen upotettuina sisäkertomuksina monia tarinoita ihmisten kohtaloista ja sisällissodan mielettömyyksistä sekä Robert Jordanin pitkiä ajatusjuoksutuksia hänestä itsestään, kuolemasta, itsemurhasta ja hänen tehtävästään.

Hemingwayn kirjoittamistapaa pidetään maskuliinisena ja tässä kirjassa, kuten monissa muissakin, yksi näkökulmista käsittelee juuri miehenä olemista, miten kunnon ihmisen pitää toimia. Tämä näkökulma on kirjassa luonnollinen jo sen aiheen takia, joskin yksi päähenkilö on samoin ajatteleva nainen, kovapintainen Pilar, jonka oma mies ei enää toimi oikean ihmisen tavoin, vaan arvostaa turvallista elämää. Robert Jordan on perinyt miehiset ihanteensa isoisältään, mutta omaa isäänsä hän halveksii, koska pitää tätä pelkurina. Kirjan alkupuolella Jordan sanoo, että hänen isänsä ampui itsensä, koska halusi saada kidutuksen loppumaan. Myöhemmin selviää, että kyse ei suinkaan ollut sodassa vangiksi joutuminen, vaan vaimon tyrannia. Jordanin – ja hänen isoisänsä – mielestä miehen ei pitäisi sietää sellaista vaan pitää vaimo aisoissa.

Se, että jotkut Hemingwayn henkilöt ajattelevat tällä tavoin, on lähinnä osoitus kirjoittamisajankohdan hengestä. Hemingway kirjoittaa monissa novelleissaan miesten ja naisten välisistä monenlaisista valta- ja muista suhteista. Monien feministien vihat ja jopa määritteen "yhteiskunnan vihollinen numero yksi" hän lienee kuitenkin saanut niskaansa ennen kaikkea niillä kertomuksillaan, joissa naiset elävät pääosin miehen kautta. Nykyajan naistutkijoille Hemingwaylla voisi ehkä olla paljon annettavaa, jos haluttaisiin perehtyä tuohon ikuiseksi arvoitukseksi jääneeseen ihmislajiin, mieheen. Sitä ennen olisi tietysti hyvä saada kirjailijan varhemmat romaanit oikealle suomen kielelle – 1940- ja 50-luvulla tehdyt käännökset särkevät kielikorvaa aivan liikaa.

Wikipediassa on laajahko ja varsin hyvä englanninkielinen esittely tästä kirjasta.

2 kommenttia:

  1. Kirjasta ilmestyi 2014 uusi Hilkka Pekkasen suomennos. Hemingwayn kielen rytmi on siirtynyt hyvin suomeen, mutta alkuperäistekstin vuorosanojen vanhahtavuus ja voimasanojen peittely tuntuvat käännöksessä paljon epäluontevammilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä uskon, ettei kaikkia mitä on kirjoitettu muilla kielillä ja ovat peräisin vieraista ympäristöistä ole mahdollista kääntyä suomen kielelle, esim, romanien ja muiden appacien’ puhe ja soundi- se jää vieraaksi olkoon sitten istunut kouluja, taikka aloittanut ’aur pauirina’. Ihmisen silmät eivät kestä äärettömyyksiin, sen vuoksi niitä olis säästettävä ja luettava kirjat alkuperäisessä muodossaan, taikka jättää ne lukematta, muuten siitä tulee juorujen kirja, ’se sanoi niin ja siinä tehtiin sen vuoksi näin.’

      Poista