24. huhtikuuta 2012

Sumeaa

Vanhoina hyvinä aikoina valokuvaaminen oli paljon vaikeampaa kuin nykyisin, puhumattakaan siitä, että hiemankin enemmän kuvaavalle se oli kallista. Tavallisen kamerankäyttäjän kalustolla ja taidolla tulokset eivät myöskään olleet kehuttavia, hyvä jos kuvasta pystyi erottamaan mitä se esitti.

Vähänkin laadukkaammilla kameroilla ongelmana oli, että terävyysalue saattoi olla onnettoman pieni. Esimerkiksi viereisen 1980-luvun objektiivini terävyysalue suurinta aukkoa (1 : 1,4) käytettäessä on lähes olematon, jos etäisyys kohteeseen on lyhyt. Suurta aukkoa joutui käyttämään, koska tavallisen kuvaajan käyttämät filmit olivat kovin epäherkkiä. Vastaavasti kuvaus onnistuu paremmin pienemmillä aukoilla, koska terävyysalue suurenee, kun aukkoa pienentää.

Digikameroiden tultua markkinoille tämäkin kiusa jäi taka-alalle, samalla kun harrastelijatason kameroiden kuvanlaatu muutenkin parani. Syynä oli kameran kuvakennon eli sensorin pieni leveys ja korkeus, jonka ansiosta syväterävyys oli huomattavasti aikaisempaa suurempi samansuuruista aukkoa käytettäessä. Kalliimmissa digikameroissa sensorit ovat mitoiltaan suurempia, minkä takia suurimman aukon terävyysalue on lähes yhtä suppea kuin kinofilmikameroiden aikaan. Vaikka kalliin digilaitteen kuvanlaatu muuten on parempi, sen syväterävyys on suppeampi kuin halvan kameran.

Niinpä tästä syväterävyyden huonoudesta on tehty hyve. Kuvissa pyritään valikoivaan sumeuteen, ei koko kuva-alan terävyyteen. Aivan tosissaan jotkut kuvaajat pitävät arvossa jopa sellaisia kuvia, joita takavuosina olisi ilman muuta pidetty teknisesti epäonnistuneina. Tästä keisarin uudesta vaatekerrasta käytetään aika yleisesti japanilaista termiä 'boke', joka englannin kielessä on ääntämisen helpottamiseksi väännetty muotoon 'bokeh'. Suomenkielisessäkin tekstissä snobit tai suomen kielestä tietämättömät käyttävät tätä englanninkielistä väännöstä, vaikka meillä on vanhastaan ilmiötä hyvin kuvaavia sanoja kuten 'epäterävyys' tai 'sumeus'. Tarkkaan ottaen boken sanotaan tarkoittavan kuvan epäterävän alueen luomaa esteettistä vaikutelmaa, joka on hyvin subjektiivinen käsite. Joku voi nähdä kuvassa kauniin epäterävän alueen, toinen vain epämääräistä suttua. – No, onhan tästä sumeuden arvostuksesta sentään iloa laitteiden myyjille. Suppea terävyysalue kun vaatii kohtuullisen ison ja kalliin rungon ja objektiivin.

*

Monet toivovat, että hänen vehkeensä olisivat isompia kuin kaverin vehkeet, ja tätä markkinointiväki mielellään käyttää hyväkseen. Pitkä objektiivi näkyy selvästi muillekin, mutta kamerassa on myös muuta mitattavaa. Kameraa ostettaessa sen kennon pikselimäärä on tärkeä valintaperuste, eikä siinä kovin merkittävästi voi huijata. Ongelmana on kuitenkin se, että kun megapikseleitä lisätään, yhtä leveän ja korkean kuvan pienten yksityiskohtien tarkkuus kyllä paranee, mutta ei kovin paljon, ellei myös kennon fyysisiä mittoja kasvateta.

Kennon tuottaman kuvan hyvyyttä tai huonoutta on vaikea mitata millään mittanauhalla sillä tavalla, että monikaan tavallinen kameran ostaja sen ymmärtäisi. Yleensä kuitenkin kuvan laatu riippuu melko lailla kuvakennon koosta, siis sen leveydestä ja korkeudesta, ja tämähän sopii mitattavaksi laatukriteeriksi. Yleensä isompikokoinen kenno tuottaa parempilaatuisia kuvia.

Mainoksia lukevalle kennon todellinen koko ei silti ole mitenkään helppo selvitettävä. Käytetään paljon erilaisia termejä, kuten 1/2.3", Micro Four Thirds tai 1.5". Asiaan vihkiytymätön ei voi tietää edes sitä, onko 1.5" suurempi kuin 1/2.3", puhumattakaan kennojen todellisesta koosta. Kennojen koon ilmoittaminen pohjautuu löyhästi kennon lävistäjän pituuteen, joka ilmaistaan amerikkalaisille tutulla tuuma-asteikolla, usein murtolukuna (esimerkiksi 1/2,3 = 0,43).

Käytännössä nämä markkinointitermit ovat, paitsi eurooppalaisille vaikeaselkoisia, myös hyvin harhaanjohtavia. Esimerkiksi Canonin uuden kompaktikameran "1.5 tuuman" (38,1 mm) kennon mitat ovat 18,7 mm x 14 mm. Tästä voi laskea läpimitaksi 23,4 mm, joten ilmoitettu mitta poikkeaa yli 60 % oikeasta. Pinta-aloja tarkastellessa nähdään, että kullekin sensorin kuvapisteelle on tilaa vain suunnilleen kolmannes siitä, mitä se olisi jos sensorin lävistäjä todella olisi ilmoitettu 1,5 tuumaa eli 38,1 mm.

Kukaan ei yritä myydä suomalaiselle kuluttajalle 40-tuumaista televisiota 65-tuumaisena, mutta joidenkin kameramerkkien markkinoinnissa vastaava käytäntö on lähes sääntö. Myyntiväitteissä olisi näköjään vielä paljon siistimistä.

1 kommentti:

  1. Mielikuvien markkinoinnin hallitseva Canon on nyt ilahduttanut meitä G1X-kameran mainoksella, jossa kameran takana näkyy kameran kokoinen kuvakenno. Todellisuudessahan tämä "1.5 tuuman" kenno on (vain hieman liioitellen) aikuisen miehen peukalonkynnen kokoinen.

    VastaaPoista